Rantapusun isäntiä

Hyyry-Jussin kujeita

 

                Rantapusun talossa on aikoinaan ollut isäntänä Hyyry-Jussi, kotoisin Ilmajoelta. Visuveteläisillä oli siihen aikaan paljon kuttuja, jotka tuppasivat pahanteolle Pusunkin isännän viljelysmaille. Silloin Hyyry-Jussi laittoi maantielle portin, etteivät kutut pääsisi talon kohdalle, mutta sitä ei sallittu valtatiellä.

 

                      Kerran isäntä sieppasi äkäpäissään erään sarviniekkapukin kiinni, pisti sen sarvista roikkumaan selkä aitaan päin ja ilkamoi vieressä: ”Rannin (merkitsee naapurin) pukki on hypännyt aidan yli ja tarttunut sarvistaan aitaan.” Joku armelias ohikulkija oli pelastanut pukin pälkähästä.

 

                      Sama isäntä ammutti kerran Ala-Jarkon vaarin hevosen Silta-Manulla. Hän oli kaikessa viattomuudessaan pyydellyt Manua, että ”mee pelottamahan tuota hevoosta, minä latasin pyssyhyn suoloja”.

Manu meni ja ampui aivan päin hevosta, mutta pyssyssä olikin kova kuti, joka tappoi hevosen. Asiasta sukeutui käräjäjuttu, missä Hyyry-Jussi tappasi ja joutui maksamaan vaarille korvausta. Kun hän myöhemmin muutti Visuvedeltä Hyyrylään ja otti papilta muuttokirjan, oli siihen asia merkitty. Jussi ihmetteli: ”Mitähän tuota Silta-Manun hevoseen ampumista on minun papinkirjaani merkitty?”

 

 

                                                                     Olli

                                                                    (Aarno Koivisto)

                                                                    Visuveden Kaiut, 3/1944

 

Rantapusun pihapiiriä josta navetta on purettu,
Rantapusu (maalaus Teuvo Heinonen 2006)

Juho ja Gustaava

Juho Jaakonpoika syntyi Kurikan Luovankylän Ala-Kaukolan talon torpassa ja  hän  oli  kolmen vuoden ikäinen kun hän vanhempiensa  ja  sisaruksiensa  kanssa  muutti  23.5.1827  Ilmajoen Röyskölänkylään Lahti-Röyskön talon Pömbölän torppaan. Vuonna 1848  hänet  tavataan  24 v. nuorena miehenä Oja-Röysköstä. Kun hän sitten vuotta myöhemmin 1.10.1849  muutti  Virroille sanottiin, että hän oli Latva-Röyskön torppari Johan  Jaakonpoika  Kenkkilä,  entinen  Pömpölö.

Juho oli ollut naimisissa (Kks. 531/13  vv. 1849 - 55 Röyskölänkylä) mutta oli saanut eron  vaimostaan Serafia Mikintytär Rinta-Nikkolasta (Synt. 15.6.1824 Ilmajoki, Nikkola) , eikä heillä  ollut lapsia.

Virroilta Juho Jaakonpoika löytyi  Vermaalta  josta  hän  edelleen  muutti 29.10.1857 Ruovedelle ja mukana seurasivat nyt vaimo Maria Matintytär, sekä tytär Maria Loviisa.

Huhtikuun 22. päivänä 1857  allekirjoitetusta  kauppakirjasta  nähdään,  että  Juha  Juhanpoika Rantapusu vaimonsa Ulriika Tuomaantytär Rantapusun suosiolla myy entiselle isännälle Juho Jaakonpojalle, Vermaalle, Rantapusun 7/24 osan manttaalia tilan, josta 1/8 osa on  perintöä  ja 1/8 osa Kruunun maata. N:0 1 Visuveden  kylästä,  Ruoveden  pitäjän  Porin  läänin  osassa  ja Ylä-Satakunnan ylisessä kihlakunnassa, kaikin huoneineen ja maineen, olkoot peltoo, metsää, niittyä, kalavesiä eli muuta mitään eroittamatta joka siihen  kuuluu,  vanhuudesta  on  kuulunut eli vastedes voitettaa taitaan, hänen, Juha  Jaakonpojan  Vermaan,  vaimonsa  ja  perillistensä omistettavaksi, hallittavaksi ja omana pidettäväksi, keskenämme sovittuun hintaan; yksi tuhatta kahdeksan sataa viisikymmentä (1850) ruplaa hopiaa.

Näin tuli Kurikan Luovankylän Ala-Kaukolan talon torpanpojasta Rantapusun isäntä  Visuveden kylässä; ehkä yksi huomatuimpia kuten jäljempänä tullaan kertomaan. - - Maria  Loviisa, ainoa tytär kuoli 11 vuotiaana joulukuussa 1861 ja Rantapusun emäntä Maria Matintytär kuoli  7. pnä kesäkuuta 1867 Ruoveden kirkonkirjojen mukaan,  ja perukirjan mukaan 8.6.1867.

Perukirjassa arvioitiin perintömaa Rantapusu N:0 1. 7/24 manttaalia Visuveden kylässä,  Ruoveden pitäjässä ja Turun lääniä 4 000 markan arvoiseksi. Irtaimisto mukaan lukien  oli  perukirjan  loppusumma bruttona 4 306:42 markkaa.

                                                               ***

Elettiin nälkävuosia joista Ahto Luutonen kirjassaan (Aikaisempien aikojen muistoa  Ruovedeltä) Pussi selkään ja Pusulle, kertoo m.m. seuraavaa:   " Tarkoittamani  emännän  elämäntarina vie meidät kovien nälkävuosien 1867 - 68 ajoille............. Niinpä lähti Kalajoen  pitäjän  tai  sen naapuripitäjän Alavieskan  erään  talon  Taava  niminen  tytärkin  jonkun  naapuritalon  tyttären kera yhdessä etelää kohti taivaltamaan, kerjuupussi selässä kohti tuntemattomia  elämän  vaiheita .. ....paksun lumen ja kovan pakkasen keskellä elämän ja kuoleman  vaiheilla  hoippuivat lukemattomat ihmispoloiset, monien nääntyessä matkan varteen.

Ainakin alkumatkallaan yrittivät nämä  tytöt  jonkinlaisella  kehruutyöllä  taloissa  korvata  saamansa ruuan einettä....... lopulta matkallaan monet kovat kokeneina ja  surkeudet  omin  silmin nähneinä he saapuivat monien pitäjien lävitse jalkapatikassa taivaltaneina viimein  Visuvedelle ja poikkesivat illan suussa maantien  vartiseen  hiljattain  rakennettuun  hyvinvoivan  näköiseen Rantapusun taloon yösijaa ja jotain suuhun pantavaa saadakseen.

Talon haltijana oli silloin Pohjanmaalla Kurikassa syntynyt, Virroilta Vermaan tilalta  Ruovedelle   vuonna  1857  muuttanut,  aikaisemmalta  nimeltään  Juho  Vermas  niminen  rälssi-isäntä. Visuvedelle tultuaan asusti hän aluksi Kukon  talon  (kestinä),  hyyryläisenä  kunnes  sai  ostamansa Rantapusun talon vanhat asuinrakennukset siirretyiksi ja uusituiksi.

Tämä pohjalais- eli hyyry- Jussi oli aikanaan kylässä huomattava maanviljelijä; hän toi Visuvedenkylään ensimmäisenä mm.  suoravartisen  viikatteen  ja  ensimmäisenä  aloitti  viljelyksen jossa tätä työvälinettä ensisijaisesti tarvittiin. Hän nimittäin rupesi kasvattamaan  kylvöheinää sivutilallaan Visuselän takana sijaitsevassa Haukilahden  torpassa.  Sen  kaikki  pellot  lannoitettiin ja kylvettiin tälle uudelle heinäkasville, talon pääasiallinen kesäaikainen karjahuushollikin kun oli täällä.

Tämä pohjalaisisäntä oli jokin aika sitten jäänyt leskeksi ja eleli nyt yksinäisenä  isäntämiehenä palvelusväkiensä kera. Taloon saapuneet pussilaiset otti  hän  hyväntahtoisesti  yöksi  pirttiinsä jossa arvatenkin oli muitakin kerjäläisiä, ja tarjosi syötäväksi mitä muillekin oli  liiennyt. Niin saivat nälkiintyneet kulkijat hetkeksi heittää  ehkä  lepattavaa  elämäntoivoa  ylläpitäneen pussinsa pienine eväsaarteineen yöksi pirtin penkille. Mutta aamulla kun mierolaisten piti lähteä ylen raskasta ja masentavaa matkaansa jatkamaan, niin  jonkun  aikaa  juteltuaan  ja  huomattuaan tytöistä toisen, kookkaan ja vaaleaverisen Taavan  rivakan  näköiseksi,  tarjosi  tälle isäntä palvelijan paikkaa talossaan.

Taava pääsi palveluspaikassaan reippaan ja rivakan luonteensa avulla viikko viikolta isännän silmissä ja arvonannossa kohoamaan siksi korkealle,  että  isäntä  lopulta  otti  hänet  vaimokseen. Näin kävi lopulta toteen kuten hyvässä sadussa ainakin, missä  prinssi  ottaa  kerjäläistytön omakseen. Mutta tarina ei vielä pääty tähän, sillä kuten kulkuteillä on myötä jos  on  vastamäkiäkin, niin samoin myös ihmiselämässä on myötä- ja vastoinkäymisiäkin.

Samalla lailla oli tämän näköjään onnellisesti aloittaneen nuoren  vaimon  elämässä.  Hän  oli saanut luonteeltaan huikentelevaisen miehen  ja  onni  kääntyikin  pian  vaimolle  vastaiseksi; nuoren parin elämä oli käynyt riitaiseksi ja jonkin dramaattisen kohtauksen jälkeen  vaimo  viimein pakeni kotiinsa pohjanmaalle. - - - Mutta kertoman mukaan oikeus tuomitsi isännän  hakemaan vaimonsa takaisin Pusulle, emäntä totteli oikeuden päätöstä ja palasi takaisin.
Mutta hän ei tullutkaan taloon enää alistuvaisena entisenä  kerjäläisenä,  vaan  talon  avaimet haltuunsa saaneena nasevasti talon valtikkaa hallitsevana valtiaana ja  isännänkin  käskijänä. Jälkeenpäin näistä asioista keskusteltaessa osattiin tapahtumat lopulta  ytimekkäästi  sisällyttää kolmeen, neljään sanaan >Pussi selkään ja Pusulle< . "

                                                        ***

Edellä oleva on siis muistitietoa jonka Ahto Luutonen  aikoinaan  on  tallentanut  ja  nyt  tehdyt myöhemmät selvitykset osoittavat, että tämä  muistitieto  liittyy  todella  juuri  tähän  henkilöön jonka elämänvaiheista tässä kertomuksessa kerrotaan.

Talokkaan tytär Gustaava Antintytär Kangas syntyi 7.4.1845 Alavieskassa ja muutti 29.11.1867 Ruovedelle jonne hänet on kirjattu saapuneeksi 13.12.1867.   Alavieskassa  annettu  muuttotodistus kertoo myös, että Gustaava luki kirjaa sisästä ja  ulkoa  välttävästi,  ymmärsi  autuuden opin yksinkertasesti ja oli ollut kinkeriluvussa vuorollaan sekä  ollut  Herran  Pyhällä Ehtoollisella viimeksi 15.9.1867, käytöksessään hän oli kunniallinen ilman moitetta. Myös todistettiin, että hän oli tuolloin avioliittoon  vapaa.  Lisäksi  muuttotodistuksesta  selvisi,  että  häneen  oli pantu rokkoa ja ettei hänessä ollut iljettäviä ruumiin vikoja.

Ruoveden rippikirja Visuveden kylän Rantapusun kohdalla  1871 - 1880  kertoo,  että  Rantapusun isäntä oli Kurikassa 27.4.1824 syntynyt Juha  Jaakonpoika  ja  vaimo  Kustaava  Antintytär syntynyt 7.4.1845 ja, että heidät oli vihitty 6.7.1867 Alavieskassa. [ Rippikirjan tieto on kuitenkin vihkimisen osalta ristiriitainen (Erkki Järvinen 25.9.2000) ]

Lähtien siitä, että Gustaavan muuttokirjassa on oikeat päivämäärä ja muut  tiedot,  niin  täytyy silloin Ruoveden rippikir- jassa olla  virheellinen  päivämäärä  koskien  vihkimisaikaa  6.7.1867 samoin kuin myöskin vihkimispaikka Alavieska ..... sitäpaitsi Juha Jaakonpojan edellinen vaimo kuoli 7.6.1867 joten ei ole uskottavaa että Juha Jaakonpoika olisi vihitty uudelleen hädin tuskin kuukauden kuluttua vaimonsa kuolemasta. [ Alle onkin otettu HisKi -hakuohjelman mukainen tieto vihkimisestä ]

Suomen Sukututkimusseuran Historiakirjat
Ruovesi - vihityt ( HisKi )
Vihkimisaika:  8.3.1868  Pusu Randa-Pusu     isäntä leski Johan    piika Gustava    Pusu Randa-Pusu

                                                             ***

Ei ole poikkeuksellista, että kirkonkirjoissa  kuten  muuallakin  esiintyy  virheellisyyksiä  esim. päivämäärissä mutta siitä huolimatta on ilmeistä,  että  Ahto  Luutosen  kirjaamassa  muistitietoon perustuvassa tarinassa mainittu Taava on juuri tuo Alavieskassa  syntynyt  talokkaan  tytär Gustaava Antintytär Kangas ja tarinassa  mainittu  pohjalaisisäntä  on  Kurikassa  syntynyt Juha Jaakonpoika joka osti Rantapusun tilan - siinä määrin yksiin nuo tiedot käyvät.

Visuveden  kylän  Rantapusun  Haukilahden  torppaa,  Visuselän  takana  asui  noihin  aikoihin Emanuel Kaaponpoika ja vaimonsa Charlotta. Sitten torppaan tuli  vävy  Heikki  Heikinpoika  ja vaimonsa Anna Fredrika Emanuelintytär ja heillä  oli  neljä  lasta.  Heidän  jälkeensä  torppaan muutti Niko Erkinpoika ja vaimonsa Maria Leenantytär ja  tässäkin  perheessä  oli  neljä  lasta. Heidän jälkeensä torppa on merkitty autioksi. - - - -

Mutta palatkaamme  itse  Rantapusun  isännän ja emännän elämänvaiheisiin....... Kustaava Antintytär oli täyttänyt 28 vuotta ja Juho Jaakonpoika 49 vuotta kun he syyskuun 1. päivänä 1873 tehdyllä kauppakirjalla myivät Rantapusun 7/24 osan perintö manttaalin tilan N:0 1.  Visuveden kylässä, Ruoveden pitäjää ja  kihlakuntaa 14 000 Suomen markkaa hopeessa Topias Juhonpoika Ilvesniemelle ja tämän vaimolle Ulriika Juhontyttärelle. Ostaja sai talon haltuunsa 1.11.1873 mutta Juho Jaakonpoika sai  asua talon huoneissa 1. päivään toukokuuta 1874 saakka.

On jännittävää leikitellä kysymyksellä olisivatko Juho  ja  Gustaava  luovuttaneet  Rantapusun maat ja  mannut  niinkuin  sukutarina  (Tyyne >Tyyni< Koivunen)  kertoo  syytinkisopimusta vastaan Juhon sisaren pojalle ja tämän vaimolle joilla oli lapsia.    Koska  Gustaava   ja   Juho olivat lapsettomia niin voitaisiin ajatella, että he ovat  hyvinkin  saattaneet  ehdottaa mainitunlaista "kauppaa" jolloin Rantapusu olisi heidän jälkeensä jäänyt Juhon sisaren  jälkeläisille,  olihan Juho ottanut Ilmajoelta tulleen sisarenpoikansa ja tämän perheen Rantapusulle  vuonna  1870 sekä myös nuoremmat sisarenlapset samoihin aikoihin.

Perimätieto kertoo kuinka sisarenpojan vaimo (joka siis olisi ollut Juha Kuhnan vaimo Liisa Latva) oli vastustanut mainittua syytinkisopimusta ja oli nyt sitten miten tahansa tarinan todenperäisyyden  kanssa,  niin  tosiasia  on  se,  että Juho ja Gustaava myivät Rantapusun kuten edellä on kerrottu ja sitten Ruoveden Seurakunnan kirkonkirjojen mukaan Juho  muutti  vuonna  1874  Kukonpohjan  kylän Isotaloon jossa hänet on merkitty itselliseksi. Myydessään Rantapusun maat ja  mannut  Juho Jaakonpoika sopi kauppakirjassa, että kauppasumma on maksettava  hänelle  kuuden  vuoden kuluessa. Onkin mielenkiintoista, että oltuaan tuon kuusi vuotta itsellisenä Kukonpohjan  Isossatalossa johtivat Juho Jaakonpojan jäljet Väärinmajan kylän Hyyrylään.

                                                          ***

Kun Ahto Luutonen puhui Hyyry-Jussista tarinassaan niin Ruoveden  Seurakunnan  kirkonkirjat ja Gustaava Antintyttären ja Juho Jaakonpojan perukirjat osoittavat tältäkin osin  tarinan  ja  todellisuuden  kytkeytyvän  toisiinsa   sillä  vuodesta  1881  on  Juho  Jaakonpoika  Väärinmajan Hyyrylässä isäntä (bonden) [ vrt. "Hyyry-Jussi" ja "hyyryläinen" itsellinen vv. 1874 -  ja sitten myöhemmin "Hyyrylän" isäntä ]

Heidän elämänvaiheistaan sen jälkeiseltä ajalta  ei  kovin  paljon  ole  kerrottavaa  paitsi,  että vuonna 1902 maaliskuun 26 päivänä toimitettu pesänkirjoitusasiakirja  kertoo,  että  Ruoveden pitäjän  Väärinmajan  kylässä  on  tammikuun  16  päivänä  1902  kuollut  talon  vanha  emäntä Kustaava Antintytär Hyyrylä joka  on  jättänyt  jälkeensä  lesken  Juha  Jaakonpoika  Hyyrylän, sekä vainajan  veljen  Antti  Antinpojan  Alavieskan  pitäjän  Alavieskan  kylästä,  sekä  sisaret Kaisa Liisan naimisissa talolliselle Antti Hannulalle Alavieskan pitäjän Alavieskan kylästä, sekä sisar Agata vainajan lapset: poika Antti, Kaapo, Matti ja  tytär  Aina  Alavieskan  pitäjän  Alavieskan pitäjässä, joista poika Matti ja tytär Aina vielä  alaikäisiä  ja  joitten   etua  tilaisuudessa valvoi enonsa Antti Antinpoika Kangas samasta pitäjästä, sekä tytär Margareta ollut noin 20 vuotta tietämättömissä
- - - - - -

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

16.07 | 23:27

Niin on esiliinat useilla tytöillä mekon suojana. Nostalginen kuva. Salli Kartanolle vietiin keväisin ensimmäiset sinivuokot opettajan kateederille.

...
05.04 | 00:14

Kiitos hienoista sivuista!
Sukuni juuret ovat syvällä Ruovedella, Visuvedellä. Rakas paikka.Vuosi 1918 on paljon ajatuksissani.

Terveisin
Marjatta Pirkkalasta

...
04.04 | 23:59

Anttila,synnyinkotini v46,vanahemmatEmmajaToivoLahtinen.Tunteet nousevat pintaan kun käynkatsomassa ihanaa taloa Visuvedellä.Pieteetillä hyvin säilytetty helmi❤

...
06.02 | 00:50

Samoin Opettajasta Salli Kartanosta on itselläni hyvinkin paljon muistikuvia useista "tapahtumista" 1-2 luokalta,joita tulee muisteltua näin jälkeenkin päin.

...
Tykkäät tästä sivusta