Visukylän ensimmäisten alkeisopettajien muistoja

Visuveden kansakoulun vaiheita / Esitetty uuden koulutalon vihkiäisjuhlassa 22.9.1923

 

Visuveden kansakoulun vaiheita
Esitetty uuden koulutalon vihkiäisjuhlassa
22.9.1923

Koulun perustaminen

Ruoveden ensimmäinen kansakoulu, Kirkonkylän koulu, on aloittanut toimintansa 4 p:nä lokakuuta 1869 Leppämäen talossa Tuuhoskylässä ja pari vuotta myöhemmin omassa talossaan Kirkonkylässä. Aluksi tämä uusi koulu kykeni tyydyttämään kunnan koulutarpeen, mutta jota enemmän koulunkäynnin tarpellisuus oivallettiin ja kouluaate levisi, oli selvää, etteivät vanhemmat pitäjän pitkiltä peräkulmilta voineet lastensa kouluttamista suorittaa siinä määrässä kuin halua olisi ollut.

Kunnan puolelta ei laajan pitäjän koulutarvetta ryhdytty ajoissa tyydyttämään uusia kouluja perustamalla, vieläpä kohdeltiin sangen kylmäkiskoisesti yksityisten pitäjäläisten koulualotteita. Kaiketi kustannusten pelko pimitti kuntalaisten silmät näkemättä kehittyvän ajan vaatimuksia ja kun ei ollut mahdollista pystyttää useille kulmakunnille kouluja yht'aikaa. Taisi kielteiseen mielialaan vaikuttaa myöskin kademielisyys, ei suotu toiselle sitä hyvää, mitä ei vielä ollut itsellä.

12 vuotta jälkeenpäin Kirkonkylän koulun perustamisesta saatiin kunnan toinen koulu Pekkalaan. Tämä ns. Lammin koulu perustettiin kartanonomistaja Adolf Aminoffin toimesta ja kustannuksella.

Tämä Visuveden kylän koulu on järjestyksessä Ruoveden kolmas 
koulu ja 10 vuotta nuorempi kuin Pekkalan koulu. Visuveden koulupuuhan panivat kyläläiset alulle. Toukokuun 16 p:nä 1889 pidettiin Ylistalossa yleinen kokous, johon oli saapunut paitsi Visuveden kyläläisiä, Kukonpohjan ja Pajulahden talollisia. Tilaisuuden pöytäkirja kertoo kokouksesta:

Kylän lasten koulutaitoa ja opetusta on näihin asti edistetty kiertokoululla, vain harvat varalliset ovat voineet lapsiansa kouluttaa Kirkonkylässä, pitäjän korkeammassa kansakoulussa. Köyhällä kansalla ei ole varoja kyytiä ja evästää lapsiansa sinne. Sen vuoksi saapuville tulleet Visuveden, Kukonpohjan ja Pajulahden kyläläiset päättivät panna kansakoulun alkuun Visuvedellä. Koulu tulee olemaan yhteinen pojille ja tytöille.

Se sijoitetaan ensin vuokrahuoneisiin Alastaloon ja myöhemmin rakennetaan Ylistalon maale 10 syltä pitkä ja 5 syltä leveä koulurakennus, jossa tulee olemaan koulusali ja kaksi asuinhuonetta ja keittiö opettajalle.

Tarpeellinen koulukalusto ja huonekalut valmistetaan ja opettajalle sitoudutaan maksamaan etujen määräämät ”parfeetit.” Lopuksi kokous valitsi talolliset Antti Yläjarkon, Antti Ylistalon ja Herman Aimon asiata viemään eteenpäin ja kouluhallitukselta pyytämään opettajattaren palkkaukseen 600 markan valtionapua.

Pöytäkirjan ovat allekirjoittaneet Ferdinand Nikkilä, Antti Yläjarkko, Herman Aimo, Topias Rantapusu, Kaapo Kangaspusu, Severi Alajarkko, Eetu Alastalo, Kaarlo Kauttu, Antti Järvinen, Antti Luutonen ja Antti Ylistalo.

Samana vuonna, 1889 kesäkuun 15 p:nä pidetyssä kunnankokouksessa oli käsiteltävänä 
koulun avaaminen Visuvedelle.Visuveden, Kukonpohjan ja Pajulahden kyläläiset esittivät kouluanomuksensa mainitussa kokouksessa, mutta asia päätettiin loppuun käsitellä vasta saman vuoden syyskuun kuntakokouksessa. Tällöin maanviljelijä Antti Yläjarkko kyläläistensä valtuuttamana jätti kokoukselle kirjallisen esityksen asiasta.

Siinä he sitoutuivat edelleen kannattamaan kirkonkylän koulua ja olivat valmiit itse rakentamaan koulukartanon Visuveden kylään, jos kunta suostuisi sen sitten ottamaan yhteiseksi kansakouluksi. Kokouksessa mielipiteet jakautuivat kahtia. Toiset kokonaan eväsivät kaiken kannatuksen, pitivät kysymystä miltei pilkkana. Kaiken jyrkimpänä vastusti seurakunnan papisto koulun perustamista.

Oli muka pelättävää, että jo toimiva koulu jäisi Kirkonkylän hevostalliksi, jos sivupuolelle kouluja pystytetään. Tämä arvovaltainen ”valistunut” mielipide ei kuitenkaan saanut kokousväen ehdotonta kannatusta, sillä muutamat olivat valmiit myöntämään koulutalon valmistuttua vuotuisen 200 markan avustuksen. Äänestyksessä pääsi tämä suunta voitolle 448 äänellä 405 vastaan.

Mutta päätös ei tyydyttänyt anojia. Talolliset Antti Ylistalo, Antti Yläjarkko ja Eetu Alastalo valittivat kunta kokouksen päätöksestä ensin kuvernöörille ja myöhemmin senaattiin. Virastoissa ei saatu muutosta kunna päätöksiin. Vastoinkäyminen ei kuitenkaan lamaannuttanut kylän kouluharrastusta. Nyt ryhdyttiin keräämään koululle varoja arpajaisilla ja iltamilla. Ja jälleen maaliskuun 31 p:nä 1891 pidettiin yleinen kyläkuntakokous kouluasian johdosta.

Kokouksessa päätettiin nojautua Keisarilliseen asetukseen 11 p:nä toukokuuta 1866 kyläkuntain kustannuksella perustaa vähäisempi kansakoulu. Koulu aloittaisi toimintansa Alastalosta vuokratuissa huoneissa tulevan lukuvuoden alussa. Opetajalle määrättiin palkaksi 2 tynnyrinalaa viljeltyä maata, vuositain 2 tynnyriä rukiita, 2 tynnyriä ohria, 150 leiviskää heiniä, 3 köyttä, olkia, laidun yhdelle lehmälle, asuinhuoneet, lämpö ja valo, jotka niinkuin muutkin koulun tarpeelliset maksut kootaan Visuveden, Kukonpohjan ja Pajulahden kyläkunnista kunnalisääniluvun perusteella.

Samassa kokouksessa valittiin koulun ensimmäiseen johtokuntaan talokkaat Antti Yläjarkko, Antti Ylistalo, Herman Aimo, Manu Isotalo ja kauppias Antti Luutonen. Tämän johtokunnan kokous velvoitti Ruoveden kuntakokoukselta pyytämään mainituita kyläkuntia itsenäiseksi eri koulupiiriksi ja hakemaan valtioapua opettajattaren palkkaamiseen. Pöytäkirjan allekirjoitti 30 henkilöä.

Nimien ja siis koulun kannattajien joukossa olivat kaikki Pajuskylän isännät Antti Syvinkiä myöten, Visuveden ja Kukonkylän talolliset ja torpparit, kauppiaat, sorvari, räätäli, suutari, maalari ja eräs ”itselliseksi” nimetty. Kuntakokous ei myöntänyt kyliä eri koulupiiriksi, eikä enempää kuin 200 mk:n vuotuista kannatusta koululle. Tehdyn kyläkuntakokouksen päätöksen mukaan valittu tulevan kansakoulun johtokunta kaikesta huolimatta lähetti Koulutoimen Ylihallitukselle anomuksen saada yleisistä varoista 600 markan vuotuisen apurahan opettajattaren palkkaamiseksi.

Sitä ennen oli jo ostettu talolliselta Antti Ylistalolta 1500 markan hinnasta kouluhuoneistoksi talon vanha asuinrakennus, joka joutui kouluksi siitä syystä kun talon paikkaa muutettiin ja uuteen paikkaan rakennettiin uudet rakennukset. Anomuksen mukaan voitiin siis liittää paitsi vuokrahuoneitten, myöskin oman koulutalon pohjapiirrustukset.
 

Koululle myönnettiin 30 p:nä toukokuuta 1891 valtion avustus opettajattaren palkkaamiseksi. Työskentely aloitettiin lokakuun 1 p:nä 1891 ja niin kylässä alkoi toimintansa kyläläisten varoilla opinahjo, jota yksimieliseksi haluttiin.

Myöhempiä vaiheita
 

Vuokrahuoneistossa pidettiin koulua ainoastaan kahtena vuotena. Syksyllä 1893 voitiin
lukuvuosi aloittaa omissa suojissa. Kunta otti koulun haltuunsa syyskuun 1 p:nä 1894.
Koulun kannattajat luovuttivat silloisen koulutalon kalustoineen ja opetusvälineineen
kunnalle, kun kunta otti maksaakseen heidän 1000 markan suuruisen velkansa ja vapautti
heidät Pohjaslahden, Vilppulan ja Muroleen koulujen kaikista rakennus-, kalusto- ja
opetusvälinekustannuksista, sekä mahdollisista koulujen tilain lunastusmaksuista. Mutta
koulujen ylläpitokustannuksiin tuli heidän ottaa osaa niin kuin muidenkin kuntalaisten.
Näin kunta sai valmiin koulun käyttäen rahaa 1000 markkaa Visuvedelle piiriläisiltä,
jotka huomattavalla päättäväisyydellä ja yksimielisyydellä olivat opinahjon omin varoin
kylään pystyttäneet. Koulun kannattajat olivat: Lautala, Rautalahti, Tervala, Kukonpohja
ja Ahola Kukonpohjan kylästä, Lassila, Aimo, Kulmala, Nikkilä, Keitu, Maijala
ja Syvinki Pajulahden kylästä, sekä Rantapusu, Juha Ahlgren, Kangaspusu, Kalliojärvi,
Moisio,Ylistalo, Kalle Niininen, Antti Luutonen, A.Jokela, Alastalo, A.Järvinen,
M.Hakala, Raiski, Haippo, Yläjarkko, Sahi, Alajarkko, Viitala, Kaivos, K.Kauttu,
Visuveden Oluttehdas, E,Kauppila, Huilahti, C.F.Vidberg, Visuveden laivayhtiö,
J.Lahtinen, K.Lindqvist ja K.Mäkinen Visuveden kylästä.
Elokuussa 1894 kunta valitsi koululle ensimmäisen johtokunnan. Siihen tulivat kauppias
Antti Luutonen ja talolliset Antti Ylistalo ja Antti Yläjarkko piiriläisten johtokunnasta,
sekä isännöitsijä Kaarlo Kauttu ja talollinen Juhani Lahtinen. Seuraavana vuonna
johtokunta ehdotti kunnalle, että koululle kuuluva pikkutupa, joka oli peräisin Ylistalon
ajalta hajotettaisiin, se kun on aivan sopimaton tarkoitukseensa ja sijaan rakennettaisiin
voimistelu- ja leivinhuoneet, joita käytettäisiin myöskin käsityöhuoneina. Rakennus
suunniteltiin 7 syltä pitkäksi ja 4 syltä leveäksi. Koululla ei myöskään ollut mitään säilytyssuojaa
opettajalle. Sen vuoksi samalla ehdotettiin rakennettavaksi kaksiosainen aitta.
Kesällä 1896 kunta rakennutti johtokunnan esittämät rakennukset. Työn teki urakalla
Kaapo Koivunen 1550 markan urakkasummasta. Kun oli vielä saatu aita koulun tonttimaan
ympäri, olikin koulu tyydyttävässä kunnossa liiatenkin siihen nähden, kun se oli
tullut kunnalle maksamaan vailla 3000 markkaa. Näin mentiin koulun ensimmäinen viisi
vuotta.
Työskentely koulussa kävi säännöllistä kulkua vuodesta vuoteen. Oppilaita oli aina runsaasti,
mutta syksyllä 1904 kohosi oppilasluku 54. Johtokunta kokouksessaan päätti kunnalle
esittää, että koulu ensi syksyn alusta ainkin väliaikaisesti muodostettaisiin kaksoiskouluksi
ja otettaisiin miesopettaja. Kansakoulujen yleinen johtokunta käsitteli ensin
ehdotusta ja kannatti sitä. Joulukuun kuntakokous päättikin, että Visuveden kouluun
otetaan apuopettaja jolle maksetaan sama palkka kuin muillekin kunnan opettajille ja
asunnoksi vuokrataan Alastalosta 2 kamaria ja keittiö 150 markan vuotuisella vuokralla.
Koulu alkoi toimintansa kaksoiskouluna 1906 elokuussa. Käsityö- ja voimisteluhuone
muodostettiin toiseksi luokkahuoneeksi, jossa myös samalla voimisteltiin ja tehtiin käsitöitä.
Kaksiopettajaisena oli koulu siihen mittaan vain neljä vuotta. Syksyllä 1908 tuli
kouluun ainoastaan 34 oppilasta ja seuraavana syksynä koulu aloitti työnsä jälleen yksiopettajaisena
ja koululasten määrä pysyi jatkuvasti alle 50. Tarkastaja Nestori Saarni
sanoo kirjassaan ”Katsaus kansanopetuksen vaiheisiin Ruovedellä” asian johdosta:
”Mikä asiassa sai tällaisen käänteen, ei lähemmin tunneta. On hyvin luultavaa, että suurlakon
aikaisen ja sen jälkeisen yleisen innostuksen aika sai visuveteläisissäkin kouluharrastuksen
yleisemmäksi, mutta se oli vain ohimenevää. Väestö pian painui entiseen
välinpitämättömyyteensä.”
Syksyllä 1919 pyrki kouluun 58 oppilasta. Silloin johtokunta kokouksessaan 1 p. syyskuuta
päätti jälleen perustaa kouluun apuopettajan viran, koska mainitunlainen pyrkijöiden
lukumäärä ei ole mikään satunnainen ilmiö. Kunnanvaltuusto vahvisti johtokunnan päätöksen
ja siitä lähtien on koulu toiminut kaksoiskouluna.
Oppilaat
Koulussa on aina ollut runsaanlaisesti oppilaita. Ensimmäisessä sisäänkirjoituksessa lokakuun
1p:nä 1891 merkittiin koulun kirjoihin 32 koululasta ja neljännessä alkajaistilaisuudessa
kohosi oppilaiden järjestysnumero 70. Jos alunpitäen koulukkaat olisivat olleet
koulussa neljä osastoa eli käyneet koulun lävitse, olisi jo syksyllä 1894 koulu täytynyt
muuttaa kaksoiskouluksi.
Mutta Visuvedellä niinkuin muuallakin erosi osa koululapsista kesken, liiatenkin kahden
ensimmäisen vuosiosaston jälkeen. Niinpä ensimmäisestä oppilasparvesta päästötodistuksen
sai vain 12 lasta, joten 20 oli eronnut aiemmin. Koulun kirjoihin on kaikkiaan
merkitty 541 oppilasta, 272 poikaa ja 269 tyttöä. Päästötodistuksen saaneita on 242, 117
poikaa ja 125 tyttöä.
Opettajat
Kun Visuveden koulu perustettiin valittiin siihen opettajaksi elokuun 17 p:nä 1891
kahdesta hakijasta neiti Emilia Temisevä Ruovedeltä, joka oli saanut edellisenä keväänä
päästökirjan Jyväskylän seminaarista. Siitä alkaen on hän uskollisesti ja väsymättä palvellut
32 lukuvuotta ja yhä edelleen jakaa opetusta hänelle rakkaaksi käyneessä koulussa.
Raskaan ja pitkän työrupeaman suorittaneena, mutta pirteänä ja ilomielisenä hän koulun
johtajana toimii. Samalla kun kiitämme häntä siitä, että hän taidolla mitään laiminlyömättä
on näin pitkän ajan antanut kylän lapsille koulutietoja ja -taitoja, neuvonut heille hyviä
tapoja ja kansalaiskunnon velvollisuutta, toivotamme hänelle yhä jatkuvaa terveyttä ja
työvoimaa ja siunausta ylhäiseltä opettajalta.
Sua tervehdimme, Johtaja,
'tään kauniin päivän tullen
ja taivaan suurta armoa
me toivotamme sullen,
ja työstä sua kiitämme
hyväksi pienten lastemme,
hyväksi meidän kaikkein.
Keväinen lapsuus haihtuvi
niin pian unelmaksi
ja nuoren hymy vaihtuvi
vakaaksi harkinnaksi,
ja sitten tiellä miehuuden
käy vanhus käyrävartinen
luo' viime leposijan.
Se meno ihmiselon tään,
sen tunnet, ystävämme,
me riennämme sen hyörinään
ja pois taas kiirehdämme,
ja jotain jälkeen jätämme,
niin työn, min' lähimmäistemme
iloksi suoritamme.
Se työ jot' ohjaa rakkaus,
elomme jalostavi,
ja kerran siitä siunaus
niin kaunis kohoavi;
niin toisille kaikk' annetaan
ja omat surut kannetaan
sedämen syvyydessä.
Kun koulu muutettiin kaksiopettajaiseksi syksyllä 1905, valittiin koulun apuopettajaksi 5
hakijasta opettaja Juho Adolf Hankala Teiskosta. Hän oli virassa 4 vuotta eli niin kauan
kuin apuopettajan virka vähentyneen oppilasluvun vuoksi lakkautettiin. Syyslukukauden
alussa v. 1919 otettiin kouluun jälleen apuopettaja, jona yhden lukuvuoden ajan oli
opettaja Hugo Artturi Rinne Muurlasta. Hänen jälkeensä on tointa hoitanut Aarne
Koivisto.
Poikain veiston ohjaajana on toiminut useita eri henkilöitä. Heistä mainittakoon maanviljelijät
Antti Yläjarkko ja Hugo Alastalo ja käsityönopettajat Onni Karjalainen, Juho
Mäkinen ja Onni Heikkilä.
Ollen puhe opettajista älköön unohtuko mainita koulun emäntä, opettajattaren sisar, neiti
Anna Temisevä, eli ”koulun Anna,” joka kiinteästi koko ajan on kuulunut kouluväkeen.
Iloisena ja avuliaana hän häärii ja puuhaa ja vieraanvaraisena emännöi.
Uusi koulurakennus
Kuten jo aiemmin on mainittu, toimi koulu kaksi ensimmäistä vuotta Alastalossa vuokrahuoneustossa
ja sitten siirtyi omaan rakennukseen, Ylistalon entiseen asuinrakennukseen.
Kun Kouluylihallitus 15 p:nä elokuuta 1905 myönsi koululle valtioavun apuopettajan
palkkaamiseksi sillä ehdolla, että rakennetaan toinen ruokahuone ja opettajan asunto hyväksyttyjen
piirrustusten mukaan syksyyn 1909, pyysi koulun johtokunta syksyllä 1906 kuntaa
ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin asiassa.
Kysymys lykättiin koulujen yleiseen johtokuntaan, jota, yhtyen Visuveden kansakoulun
johtokunnan mielipiteeseen, ehdotti joulukuun kuntakokoukselle, että valitaisiin toimikunta,
joka yhdessä koulun johtokunnan kanssa ottaisi selvää tonttimaan suurentamisesta joko
suosiolla tai pakkoluovutuksella ja tarkastaisi nykyiset kouluhuoneet, sekä tekisi ehdotukset
uusista rakennuksista ja pitäisi huolen, että koulun lisärakennukset ajoissa valmistuisivat.
Kuntakokous hyväksyi ehdotuksen ja valitsi toimikuntaan maisteri A. Aminoffin, pastori
W. Palmrothin ja opettaja K. Mäen. Mutta valiokunta asiata tutkittuaan tuli päätökseen,
ettei Visuveden koulua tulisikaan laajentaa kaksoiskouluksi, vaan olisi Kukonpohjan kyläkunta
sen oman toivomuksen mukaan erotettava eri koulupiiriksi huolimatta siitä, että
Pourun koulupiiri oli jo aiemmin erotettu.
Tähän mielipiteeseen sitten yhtyi myös yleinen johtokunta. Mutta kuntakokouksen mielestä
ei asiaa oltu vielä riittävästi valmistettu, jotta voitaisiin tehdä päätös, rakennetaanko Visuveden
koulu kaksoiskouluksi vai olisiko sanottu koulupiiri jaettava kahtia ja Kukonpohjan
kylään uusi koulu perustettava. Sen vuoksi se jätti mainitun valiokunnan tehtäväksi neuvotella
lähemmin paikkakuntalaisten kanssa koulupiirin jakamisesta, koulupaikoista ja
muusta sen yhteydessä olevista asioista ja antaa lausuntonsa kuntakokoukselle ensi tilassa.
Kuntakokouksessa joulukuussa 1908 ratkaistiin asia siten että Visuveden koulutalo laajennetaan
kaksoiskouluksi ja Kukonpohjan koulukysymys saa raueta. Kun sopimattoman
sijoituksen vuoksi ei entistä rakennusta voitu tarpeen mukaan laajentaa, päätettiin rakentaa
aittarakennuksen tilalle toinen rakennus Pihlajalahden koulutalon piirrustuksien
mukaan ja aittarivi siirtää syrjään.
Käsityöhuonerakennus määrättiin purettavaksi ja siitä saatavat aineet käytettäväksi uuteen
rakennukseen. Huhtikuun kuntakokous hyväksyi rakennuspiirrustukset ja kustannusarvion,
joka päättyi 13259 markkaan. Koulurakennus oli valmistuva 15. päivään elokuuta 1910.
Mutta koulutalon rakentaminen jäi. Syyslukukautta alotettaissa selvisi, että toisen opettajan
sijoittaminen pysyväisesti Visuvedelle oli ennenaikaista, Kouluun ilmoittautui sisäänkirjoituksessa
vain 24 oppilasta, mikä määrä nousi kymmenellä varsinaisen kansakoulun
alettua. Lisähuoneuston rakentaminen lykkääntyi ja toinen opettaja siityi pois seuraavana
syksynä.
Sitten taas neljän vuoden perästä ruvettiin vanhan koulurakennuksen huoneita puuhaamaan
tarkotuksenmukaisemmiksi. Tarkastajan alotteesta johtokunta päätti ehdottaa kunnanvaltuustolle,
että lasten eteinen, joka oli aivan turhan pieni, isonnettaisiin yhdistämällä siihen
opettajattaren eteinen ja keittiö ottamalla väliseinät pois näiden väliltä. Samalla tulisi
opettajattarelle rakennettavaksi uusi keittiö rakennuksen päähän. Mutta ehdotus valtuustossa
hyljättiin.
Johtokunta uudisti pyynnön kolme kertaa, mutta valtuusto ei millään kerralla katsonut
tarpelliseksi ehdotukseen suostua, ainoastaan sauna saatiin koululle rakentaa. Kun viimein
päätettiin eteinen laajentaa, ei saatu muutosehdotukselle Kouluylihallituksen
vahvistusta.
Kesällä 1916 johtokunta jälleen suunnittelee koulurakennuskysymystä ja ehdottaa valtuustolle,
että seuraavana suvena olisi rakennettava uusi päärakennus. Molemmat koulurakennukset
muussa tapauksessa pitäisi uudelleen kattaa ja kun oli tullut koululle hankittua
rakennusaineita suuniteltuun eteisen laajennukseen, olisi ne käytettävänä ja siis kaikin
puolin sovelias heti ryhtyä koulutaloa uudistamaan.
Samalla johtokunta ehdottaa, että uusi rakennus tehtäisiin Mutila-Pohtion koulun piirrustusten
mukaan. Marraskuun 10 p:nä 1916 kunnanvaltuusto päätti, että koulu rakennetaan,
mutta kaksoiskouluksi. Tämä tulos kouluasiasta oli aiheena voimakkaaseen erimielisyyteen
Visuveden ja Kukonpohjan kyläläisten kesken.
Viimemainitut eivät olisi sallineet millään ehdolla Visuvedelle kaksoiskoulua peläten
ainiaaksi jäävänsä vaille oman kylän koulua. Johtokunta samasta syystä myöskään ei
ollut yksimielinen eikä ryhtynyt kunnanvaltuuston päätöksen johdosta toimimaan.
Jälleen vuonna 1919 otettiin huoneustokysymys esille johtokunnan helmikuun kokouksessa,
jossa oli saapuvilla tarkastaja Rufus Saikku. Yhä uudelleen ehdotetaan rakennusta
yksiopettajaista koulua varten. Mutta samana vuonna oppilasmäärä kasvoi niin suureksi,
että oli syksyllä otettava kouluun toinen opettaja. Tästä lähtien ei sitten enää ajateltu
uutta koulua muuta kuin kaksoiskouluksi, jolle rakennusmestari A.G. Aimo laati piirrustukset
ja kustannusarvion.
Mutta nyt astuu esiin kysymys koulun paikasta. Toiset suunnittelivat koulua siirrettäväksi
Kukonkylää lähemmäksi ja taas toiset pitivät sopivana entistä tonttia. Sekä johtokunnan
että kunnanvaltuuston asettamat toimihenkilöt tarkastelivat ja arvioivat eri paikkoja koulua
varten, eniten entisen ja Pusun sillan pohjoispäähän suunnitellun paikan sopivuutta.
Myöskin pidettiin jyrisevä kyläkuntain kokous. Lopuksi tultiin siihen, että kaksoiskoulutalo
rakennetaan entiselle tonttimaalle.
Ja niin lopultakin pystytettiin Visuvedelle avara koulutalo. Rakennuksen on suunnitellut
ja piirtänyt koulun entinen oppilas, rakennusmestari A.G. Aimo. Rakennustyön tarkkuudella
suoritti rakennuttaja Armas Murtomäki. Työ aloitettiin keväällä 1921 ja samana
vuonna syksyllä miltei kohta lukuvuoden alussa siirryttiin suojiin opiskelemaan ja miesopettaja
sai asunnon.
Seuraavana suvena valmistui opettajattaren huoneusto ja niin muodoin koko talo, että
syksyllä 1922 voitiin koulurakennus valmistuneena ja täysin kunnollisena vastaanottaa
kunnalle. Rakennus on arvioitu 250,000 markan arvoiseksi. Rakennusmenot eivät kylläkään
kohoa siihen määrään, sillä paikalla oli joukko halvalla ajalla hankittuja rakennusaineita
ja entisen veistorakennuksen puutavara myöskin käytettiin rakennuksessa.
Vanha koulu oli paikoillaan aina viime kevääseen saakka, koulutalo, josta kylän pienokaisille
oli annettu oppialkeita tasan 30 vuotta ja joka sinä aikana asukkailleen oli käynyt
niin rakkaaksi kuin oma tupa, jossa on oma lupa. Rakennus purettuna kuljetettiin kunnalliskotiin.
Usea opinahjo voinee esittää paljon monipuolisemman ja suurellisemman työsaran kuin
on Visuveden koululla. Mutta suoritettu sivistystyö, olkoon se itsestään ääntä pitävää
tai hiljaisuudessa uurastettua on siksi merkillepantavaa ja siksi arvokasta, että meidän on
kohotettava mielialamme juhlanpitoon kiitollisina ja kunnioittavina ja annettava kasvaa
itsessämme halun palvella kukin kohdastaan mahdollisimman hyvin isänmaatamme ja
sen valistustyötä.
Aarne Koivisto
,

Pieni koulumuistelma

 

Pikkumuistelmani koskee lokakuun 1. päivänä vuonna 1891 aloittaneen koulun kovin puutteellista koulusalia. Se oli Alastalon nykyinen väen pirttihuone, Alastalon iso sali, kuten itse muistan sitä ainakin tänä koulusalina olon jälkeen kutsutun. Siellä pidettiin minun nuoruudessani monet kesäiset ja talvisetkin arpajaiset, iltamat, kutomakurssit ja kekkerit tanssineen ja muine ilonpitoineen. Varsinkin muistan n.s Harjumäen poikain ”paalit” vuodelta 1906, jotka Lauri Ylistalo vielä hyvin muistaa.

Mutta se asia, joka aiheutti Jarkon Jussin tätä koulusalia muistelemaan oli se, että se oli tavattoman kylmä kouluhuoneeksi. Siinä oli vain yksi tavallisen mallinen kullanvärinen kakluunimuuri, eikä ikkunoita ollut ollenkaan varustettu sisäikkunoilla ”tuplilla”, joten lasiruudut olivat pakkasaikaan valkoisen jääkerroksen peitossa.
 

Seinällä ollut lämpömittari osoitti usein pakkasastetta ja kun pojat, eiväthän silloiset ensiluokkalaiset olleet mitään pieniä pojannappuloita vaan isoja ”pojankoltiaisia”, kujeilivat väliin lämpömittarilla pitäen sen elohopeamötin ympärillä lunta tai jäätä, sai luokalle tullut opettajatar nähdä lämpömittarin elohopeapatsaan painuvan entistä alemmaksi.

En tiedä liekö Visuveden koulun arkistossa matrikkelia koulun entisistä oppilaista, mutta Jarkko muisti ainakin kymmenkunta luokkatoveriaan vielä nimeltä, nimittäin Oiva Raiski, Väinö Luutonen, Kalle Terte,Valpas Aimo, Artturi Walden, Eenokki Vesanen, Jalmari Tiihonen, Lempi Ruohonen ja Tyyne Hellman. Ehkä vielä joku muu, joita ei jaksanut muistaa.

A.L.

15.1. 1967

 

nähtävästi tässä on Visuveden koulun oppilaita

 

Visuveden Kaiut 17.12.1933

 

Muistot Visuvedenkylän ensimmäisistä alkeis- eli lastenopettajista ovat verraten niukkoja. Mutta nekin vähäiset muistot ja tiedot, joita olen saanut kokoon kerätyksi, koskevat todennäköisesti säädetyssä järjestyksessä valittuja ensimmäisiä tämän kylän lasten opettajia. Olihan arkkipiispa Bergenheim piispantarkastuksessaan Ruovedellä vuonna 1885, samassa tilaisuudessa, jossa ensi kerran päätettiin ensimmäisen, seisovan koulun pitäjään perustaminenkin, nimenomaan esittänyt valittavaksi lukutaitoisia henkilöitä lasten opettajiksi kuhunkin kinkerikuntaan.

 

Ja arvatenkin seuraavassa esittämäni henkilöt ovat tulleet toimeensa lukukinkereillä valituksi, kuten pyhäkoulunpitäjät nykyisin. Tätä ennen tällaisesta yleisestä lasten lukutaidon opetuksesta huolehti pitäjän suntio Juuse Wilenius koulussaan kirkolla, vuodesta 1848 alkaen.

 

Yksi tällainen lasten lukutaidon opettaja tässä kylässä on ollut n.s. Koulu-Loviisa tai yleisemmällä nimellä tunnettu Vintti-Loviisa. Syntyjään hän oli Niskosen tyttäriä Mustajärven kylästä ja oli aikoinaan ollut Pekkalan kartanossa köksänä. Mutta ammatiltaan Visuvedellä ollessaan oli hän ompelija, tikkaili täkkejä ja neuloi täkkiä Kangaspusun vintillä asuessaan. Tästä vintti-asunnostaan sai hän Vintti-Loviisan nimensä. Räätälit ja ompelijathan ovat aina sopeutuneet lasten opettajiksi ja niin tuli tämänkin ompelijan sivuammatiksi lasten opettaminen ja sai siten Koulu-Loviisan nimensä.

 

Lukutaito niihin aikoihin ei ollut hääviä ja siksipä onkin sen aikaiset kylän sujuvalukuiset henkilöt paremmin jääneet kertojan mieleen. Ylistalossa oli siiihen aikaan aina vakituisella paikallaan pirtin pöydällä telineellään vaikeasti käsiteltävä talon satoja vuosia vanha paksukantinen ja suurenkokoinen ensimmäinen suomalainen koko Raaamattu, jolle toiset sitä muistellessaan antoivat tuohiraamatun nimen, en tiedä miksi. Ja pyhäpäivisin saivat lukukelpoiset näyttää taitoaan, lukien siitä päivän tekstin tai muita kohtia isännän vierellä seuraillessa kävikö se oikein, tätä varsin vaikeasti tulkittavaa tekstiä.

 

Iso-Manu vainaa oman kertomansa mukaan sai usein lukea tälla lailla tätä pyhää kirjaa isäntäväen kehoituksesta. Muina hyvinä lukumiehinä muistellaan Ylistalon Aleksi isäntää, Hyyry-Jussia, ”Salonpään Iisakkia” y.m. Ahkera jumalansanan viljely kehittyikin toisista tällaisista vanhan polven lukumiehistä ja naisista, jotka papilta kinkereillä saivat taidostaan palkkioksi mikä Uuden Testamentin, mikä minkin kirjan erikoisia n.s. ”raamatunlukijoita”, jotka väliin töikseen tutkivat raamattua.

 

Tavallaan tällainen raamatuntutkija oli myös edellä mainitsemani Koulu-Loviisa. Kauniina kesäisenä sunnuntaina nähtiin hänet Alastalossa myöhemmin huutolaisena asuessaan ulkona jonkin parrun tai hirren päällä raamattua povillaan istuen lukevan, se oli hänen oma raamattunsa, tai muulla sopivalla rauhallisella paikalla hartauttaan harjoittavan.

 

 

 

 

Hänen raamattunsa joutui sitten hänen kuoltuaan Kannan Leena-vainaan haltuun ja edelleen tämän kuoltua Eetu Kannalle ja pitäisi sen nykyisin olla jollain henkilöllä Pajuskylässä, kirja jonka arvokkain ja muistonsa mukaisin säilytyspaikka olisi kylän kansakoulu.

 

Toinen samantapainen raamatunlukija kuin Koulu-Loviisa oli mielestäni myös Kannan Leena-vainaa. Ja niinpä usein tällaisissa yksinkertaisissa pikkupaikoissa perheen päät: isä tai äiti saivat opetetuksi ja painetuksi lastensa mieliin raamatun tapahtumat niin hyvin, että nämä vielä harmaapäisinä vanhuksina tarkoin muistavat nämä pyhän kirjan kertomukset ja syystä he itse sitten sanovatkin kohdistaessaan arvostelunsa nykyaikaisen hyvän koulutuksen saaneisiin, ”että kyllähän ne nykyajan ihmiset lukevat ja lukevat mutta kummallista, eivät ne tiedä mitään, jos niiltä jotain kysyy Jumalan sanasta”, joka kaiken perusta onkin.

 

Palatakseni vielä Koulu-Loviisaan, ei hänen ompelijammatistaan ja sen rinnalla sivutyönään harrastamastaan opetustyöstä vanhan päivän varaksi säästöjä kertynyt ja niin joutui hänkin lopulta huutolaiseksi, asustaen elämänsä loppuvuodet Alastalossa vaivaishoidon armopaloilla, talvet talon pirtissä, suvet luhdissa piikain parissa ja ahkerasti raamattuaan tutkien.

 

Luonteeltaan oli tämä Loviisa teeskentelemättömän suorasukainen ja omituisen kursailematon puheissaan. Alastalossa asuessaan kerrotaan hänen iltaisin aina maidon jakeluaikana tulleen ruukkutuoppi kädessään odottelemaan maitotilkkansa saantia hänkin keittiön ovipieleen. Sitten kun jo kaikki tinkiläiset olivat osansa saaneet ja maidot oli korjattu pois, seisoi Loviisa vaan äänetönnä ovipielessä tooppeineen.

Mutta hoksattuaan lopulta ettei häntä oltu otettu maidonhakijain lukuun mukaan ollenkaan, menetti hän viimein pitkämielisyytensä ja tyynenä harvakseen virkkoi: ”Ruppeeks tulleen mittään!”

 

Kerran maantiellä oli joku vastaantulija kysynyt Loviisalta, mihinkä hän menee? ”Mihin nenä vie ja perse tyyrää” oli vastaus tarkoittaen tällä tietenkin sitä, ettei vastaantulijankaan tarvitse turhanpäiten kaikkia udella.

 

Toisena samanlaisena lastenopettajana, tosin jonkun verran yleisemmin muistettuna kuin edellinen, olisi mainittava Loviisa Moksu, vaikkakin hänen oikeampi koulunpito piirinsä oli Pohjaslahden ja Monoskylän puoli, mutta arvatenkin taloloihin tilattuna harjoitti hän opetustaitoaan tässäkin kylässä. Hänet muistetaan arvonsa ja tärkeytensä tunteneeksi persoonaksi ja siksipä hänelle oli annetukin monia arvonimiä kuten Moksun Lehtori, Lehtori Loviisa, Läktyri Loviisa tai Moksun Läktyri. Ja lieneepä hänellä ollut jonkun kerran syytäkin taidoistaan koppavoida, sillä lukutaito ei kylläkään monilla muuten arvossapidetyilläkään kyläläisillä kehuttava ollut.

 

Niinpä muistellaan tunnetun Kaivoksen isännän Kaapo Kaaponpojan huonoa lukutaitoa, vaikka kuolikin arvossa pidettynä lautamiehenä ja vaikkakin juuri puheena oleva Lehtori olikin ollut hänen opettajanaan, josta sanottiin että hän sai kovapäisimmätkin oppimaan sillä kuukauden ajalla minkä hän tavallisesti talossa viipyi.

 

 

 

 

Kaivoksessa oli jo siihen aikaan siinä 1850-luvulla, jolloin hän Kaapo Kaaponpojan päähän opinalkeita pänttäsi, hienomainen komento ja varsinkin sievistelevälle puheen tavalle pantiin paljon painoa. Lapsia oli talossa useampiakin ja kuinka sattui tuli tällöin eräälle vielä taitamattomalle tenavalle eräänlainen vahinko, josta harmiintuneena emäntä päivittämään että ”voi, voi sentään kun lapset taas on laittaneet permannolle.”

Mutta suoraluontoinen Läktyri rupesi emännän puhetta oikomaan sanoen että mitä laitosta se on, antaen asialle samalla hyvinkin kansanomaisen selityksen.

 

Kehuttavaa palkka eivät nämät alkeisopettajat toimestaan nauttineet. Moksun Lehtorin palkka oli kokonainen markka kuukaudessa. Asiaan piti näin ollen olla todellista harrastusta, sitä niinkin pienellä palkkiolla tehdäkseen. Ja kuitenkin lopuksi sai hänkin kuten Koulu-Loviisakin elää viimeiset vuotensa vaivaishoitolaisena kuollen kotitalonsa läheisessä Katajamäen torpassa halvattuna, siinä 1900 tienoissa 80-vuotiaana.

 

Myöhemmältä ajalta 1880-luvulla on lastenopettajana vielä muistettava Miina, Minna tai Minkku Vidberg, joka ”Viipperissä” piti kotikouluaan. Edellä esitettyjen opettajien ohjelmaan kuului tavallisimmin vain lukeminen, ehkä harvoin kirjoituksen opetus. Mutta tämän opettajan ohjelmassa lukemisen opetuksen lisäksi oli vakituisena opetusaineena kirjoitus ja luvun lasku, siis jo kiertokoulun tapainen ohjelma. Viipperin Minkulla itsellään oli sujuva käsiala, hän toimikin tämän taitonsa takia Riemussa Tuomari Spoofin asiakirjain kopijoijana ja puhtaaksikirjoittajana.

 

Oppilainaan hänellä oli mm. Kaivoksen ja Lespin tyttäret, ynnä Ninni Kauttu, sekä Tyyni ja Sulo Luutonen. On vieläkin tallella näitä suurin, karkein koukeroin täyteen piirrettyjä omantekoisia kirjoitusvihkoja 50-vuotisina muistoina, joskin tässä kerhopiirissä ensi kirjoitusopetuksen saaneitten oppilaitten käsialat ovat paljon pienentyneet. Näppäränä käsityöihmisenä Minna Vidbergiä myös muistetaan.

 

Visuvedeltä joutui hän sittemmin Vehkakoskelle kaupanhoitajaksi ja meni siellä sahantyömies Isakssonin naimisiin, siirtyen sitten Kannuksen pitäjään, missä miehensä oli viimeksi sahanasettajana.

 

Vielä olisi muistettava ajalta ennen järjestettyä kansakouluua ja kiertokoulua eräs opettaja siltä ajalta kun pitäjän kansakoulu oli vielä lopullisesti järjestelemättä. Tämä oli kouluttaja tai koulumies Johan Vallenius, joka 1860-luvun 1863-1866 alkupuolella kierteli määrä viikot, 3 viikkoa erältänsä pitäjän eri kyläkunnissa antamassa kansakouluopetusta sitä haluaville. Tällä paikkakunnalla muistetaan hänen olleen opettamassa, ainakin Aimossa ja arvatenkin hän on ollut jossain Visukylänkin talossa kouluaan pitämässä vaikkeikaan häntä enää muisteta. Tämä sama mies on myös ollut perustamassa Ruoveden ensimmäistä lainakirjastoa Kirkonkylään.

 

Edellä esitetyilla 70-80 vuotta sitten toimineilla itseoppineilla alkeisopettajilla on kaikesta heidän vaatimattomuudestaan ja puutteellisesta ulkonaisesta kehityksestään huolimatta merkityksellinen sijansa Visuveden kylän sivistys- ja kehityshistoriassa.

 

 

 

 

He ovat olleet istuttamassa kyläläisten sisimpään sitä opin ja tiedon alkua ja itua, josta sitten vähitellen on herännyt se tiedon halu edistysmieli ja kehityksen kaipuu, joka on aikaansaanut kyläkuntamme huomattavan nykyisen kehitystason, josta me näin ollen saamme edellisiä polvia kiittää ja jonka edelleen kehittäjiä meidän nyt tulee olla.

 

                                                                              A. L.

                                                                  Visuveden Kaiut 17.12.1933

 

 

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

24.08 | 21:48

Tervehdys ja kiitokset Visuvesi-pläjäyksestä! Istun oikealle viimeisenä Anja Valasjoen vieressä. Takana myös Liisa Koivunen. Muistan nimeltä monta muutakin.

...
23.08 | 05:41

Näsijärwi toimi hinaajana Muroleen alapuolella n. 10 vuoden ajan 1800-luvun lopulla. Sivustollamme ovat vain Visuveden vesillä seilanneet laivat.

...
16.08 | 13:07

Laivan moottori siirrettiin siis tuohon Näsijärvi alukseen. Laivan runko upotettiin Näsijärven rantaan. Ja on sielä vieläkin. Jäämässä tosin nyt täyttömaan alle

...
16.08 | 13:00

Listoiltanne puuttu Näsijärwi niminen puurunkoinen hinaaja. Se oli kai Tampere laivan sisar alus. Toimi puun uitossa 10 vuotta kunnes Näsijärvi korvasi sen.

...
Tykkäät tästä sivusta