Visuvesi

Kirjoitettu 20.09.1917, eli kertoo tarinaa sen aikaisessa nykyajassa.

 

 

 

Ruoveden pitäjä on jo kauvan tunnettu kauneudestaan. Ruoveden maisemaa ihailee Runeberg, Vänriks Stolen Heinäkuun 5:nnessä päivässä. Ruoveden paikkoja ovat Koverot, Helvetinkolut ja muut kautta maan tunnetut nähtävyydet. Ruoveden pitäjää on myös laajalle jo sinänsä tunnettu Visuvesi, lähisetuineen. Lähtekäämme Ruoveden holli-hevoskyydillä sinne.

 

Tarkemmin ja lähemmin Visuveteen tutustuaksemme, lähdemme yhdessä opastettavamme  kanssa, vaikka hevoskyydillä esim. Ruoveden kirkolta. Matkaa suoraan pohjoiseen päämääräämme on 18 kilometriä. Kuljemme ensiksi taajaan asutun kauniin kirkonkylän lävitse. Tie mutkin nousee ja laskee, menee pitkin purojen ja ojien yli vieviä pieniä siltoja. Vasemmalla vilisee mäntyinen harjurinne, oikealla jää taaksemme Ruolahden ja -järven välisiä peltoja, niittyjä, torppia, tönöjä. Väliin vähän aikaa tietä reunustaa metsä kummallakin puolen. Väliin taas näköala avartuu, näkyy järviä, viljelyksiä, taloja, harmaantuneita torppia.

 

Tulemme Mustajärvelle. Maantien vieressä olevan punaisen talon, Kankaan sivuutamme, kun ei siinä enää ole kevaria. Jatkamme parisen kilometrin matkan, Kohtaamme tienhaaran rautaisine vasareineen, oikealle vievää tietä päästään Keuruulle ja Jyväskylään, mikä tie menee läpi n.s. Ruoveden Punkaharjun eli Salusen särkän. Mutta meidän matkamme on Vaasaa kohti.

 

Näkyviin tulee oikealla kädellä Kangaspeskan talo ja kohta nousevassa ylämäessä, Peskanmäessä, laskemme rattailta maahan kävelemään. Ja kuulemme siinä kyytimieheltämme, että mäkeä on köyhän vuonna jauhopalkalla hätäaputöinä paljon loivennettu ja muutenkin tietä suorittu. Tulemme Peskan harjulle ja nousemme uudelleen rattaille, kiristämme ohjia ja annamme hevosen ravata siliää Huikangasta eteenpäin.

Tie on ikivanhaa kruunun maantietä ja kiitetyssä kunnossa, kuten yleensä Ruoveden maantiet. Asumukset ja viljelykset ovat jääneet, paljasta kanervakangasta, naavainen petäjikkö kummallakin puolella. Sanottavia mäkiä ei ole. Tulemme pienelle poikkitien vievälle harjun nyppylälle, Mutiharjulle, missä kerrotaan aaveitten ennen pisätelleen ihmisten hevosia. Tästä vähän matkaa kääntyy vasemmalle Mutilan taloon tienhaara, mitä ennen pitkämatkaset Mutilan noidan puheilla kävijät usein käyttivät. Tienristeyksessä oli ennen ollut harsikkokoivukin tikkuineen ja merkkeineen. Nykyisin käyttävät tietä, vain paitsi asianomaiset tienvartiset asukkaat ja Mutilan myllyssä kävijät.

 

Yksitoikkoista asumatonta tasaista kangasta piisaa kilometrikaupalla. Vierikon torpan kohdalla, joka kyllä sekin ennen näkyi maantielle, mutta on nyt piiloutunut nousevan männikön taakse, näkyy kaukaa vasemmalla pienen sydänmaan järven Risujärven sinistä pintaa.

 

 

Vierikolta jonkun kilometrin eteenpäin oli ennen myös näkynyt aukean kanervakankaan yli vasemmalla entisen pohjalaisen Nikulan torppa. Mutta pari kolmekymmentävuotta on jo suureksi kasvanut metsä pitänyt asumuksen peitossaan.

 

Pian kääntyy valtamaantienhaara vasemmalle. Se on kymmenkunta vuotta sitten kuntoon saatu n.s. Pahanperän maantie, joka vie aina Peräseinäjoelle saakka, kulkien ensiksi Visuveden sydänmaan Pahanperän lävitse.

 

Vielä samaa asumatonta kangasta kolmisen kilometriä. Nousemme loivan satulakiven mäen ylös Mustajärven ja Visuveden väliselle rajalle, missä on Valteen torppaan vievä tienhaara. Kohta rupee vilkkumaan puiden välistä asumusta. Tulemme kohdalle.

Vasemmalla alanteessa on pieni Nevalan metsätorppa. Olemme jo Visuvedellä vaikka kylään onkin matkaa vielä viisi kilometriä. Tie laskee. Männikkö paranee, pitkältä piisaa komeata sileärunkoista hyvin raivattua petäjikköä.

 

Oikealle jää Huiskan tienhaara, josta Huiskan, Huilahden torpasta koko kangaskin on nimensä saanut. Vielä ajaa ”körryytämme” pari kilometriä pienen Pääkönharjun ja pitkän, loivan Lamminahteen mäen. Sivuutamme rautaisen kilometripaalun. Suoraan vasemmalle kääntyy äkkiä tienhaara kylän ensimmäiseen taloon Raiskiin.

 

Joku vuosi sitten oli tienhaaran molemmillakin puolen vanhat kevaripaalut, missä oli merkittynä matka Helsinkiin ja Vaasaan. Mutta nyt ovat paalut uusitut raudasta, toisenlaiset ja toisen talon portilla kylän keskellä.

 

Vanhoista 1700-luvun tervaraiskioista nimensä saaneen Raiskin harmaine rakennuksineen, kivinavettoineen ja sileine peltoineen, jätämme. Vasemmalle jäävät myös Moision, Metsolan ja Rajalan pikkutilat. Pienessä alamäessä, Suonmäessä, tie hieman kääntyy oikealle mennäkseen sitten taas vähän matkaa suoraan kauniin jyrkkärinteisen Kannanharjun sivua sen alla, pienen Isoksi-Suoksi kutsutun (suon ranta raivattu 1926) rahkanevan auetessa, muutamine latoineen vasemmalle.

 

Päästyämme suon sivulta pienen mäen päälle rupee varsinainen Visukylä näkymään. Ensimmäinen punainen asumus Uusi-Kauppila eli Heikkilä on vasemmalla. Olemme kilometrin tulleet Raiskista. Pieni harmaa rakennus kiiluvine savupiipuineen on Välilä. Jo näkyy peltojen yli kauempaa kauniitten koivujen ympäröimää punarakennuksista Kaivoksen taloa, jonka takaa Visuselkä siintää. Kun taas oikealta Vierikon noita-muijan asumuksen takaa Tarjanteen pintaa tulee esiin ja sen takana pohjosella suunnalla edelleen kylää.

 

Ennen kuin laskemme Kaivoksen- eli Ryinmäen alas, huomaamme sivullamme vielä harmaan Kauppilan vanhanaikaisen päreillä vuoratun torpan ja harjun Tarjanteen puoleisella sivulla sijaitsevan Visuveden Oluttehtaan isännöitsijän valkoisen pihlajarivin verhoaman rakennuksen. Mäen alta nousee tie suoraa ylös vasemmalle Kaivoksen taloon.

 

 

 

Edessämme taas matkaa jatkaaksemme on punaiseksi maalattu Koivulan huvila, missä suvisin asustaa vaasalaisia kesävieraita. Pihan perällä järven rannassa on entinen Tarjanne-laivan laivalaituri kanavan pielessä, Visuselän avautuessa suoraa eteenpäin. Mutta palaamme maantielle, ennen Koivulaa nousee oikealla kädellä Ryin- eli Kaivosharjun synkkä kuusikko, jota edellisenä syksynä venäläiset isoin joukoin  kerkesivät rumentaa, kaatamalla kymmeniä suuria satavuotisia kuusia monttujensa seinähirsiksi.

 

Harjulla oli ennen senaikaisten kylän säätyhenkilöitten huvittelupaikka keilarata, mutta sekin on jo toistakymmentä vuotta sitten saanut siirtyä muistojen joukkoon. Harjun katkaisee kohta Visuveden eli Kaivoskannan kanava. Kanavanvartijan pientä asumusta tuskin huomaa tuuhean metsäpuiston sisästä. Sillan yli päästyämme sivuutamme suuret matkustajalaivain, ennen täällä kulkeneitten Tarjanne- ja Pohjola laivain halkovarastot.

 

Pinojen välistä pääsemme Tarjanteen puoleiselle laivasillalle, johon kesäisinä iltoina kokoontui sillan täydeltä nuoria ja vanhoja toisiaan tapaamaan, sekä laivan tuloa odottamaan, sekä laivassa tulleesta, heti sillalla jaetusta postista saamaan tuulahduksen suuresta maailmasta.

 

Kesäisin on kanavankaitsijalla paljon työtä aukoessaan siltaa yhäti, edestakaisin kulkeville hinaajalaivoille ja jokapäivä Virtain ja Tampereen väliä kulkeville matkustajalaivoille. Toisen aamulla mennessä Tampereelle, toisen illalla palatessa Virroille. Usein jää Visuveden rantaan pitkämatkalaisia turistejakin, ottaakseen täältä venekyydin Helvetinjärvelle ja -kolulle ja kolulle matkatessaan ynnä myös hevoskyydin Toriseville Virroille.

 

Laivaliikenne on juuri se, joka Visuveden elämään kesäisin luo vilkkautta ja on läheisenä yhdyssiteenä kaupungin ja muun maailman kanssa. Sopivan asemansa vuoksi onkin kylä kuten satamapaikaksi luotu. Varsinaisia laivasiltoja on neljäkin, kaksi kummankin järven puoleisella sivulla. Vaikka Tarjanteen puoleiset sillat ovat yleisemmin käytettyjä ja yli neljäkymmentä vuotta ijältään, vieressä olevine varastomakasiineineen.

 

Heti laivaliikkeen alkuaikoina täälläpäin tuli Visuvedestä vielä enemmän käytetty satamapaikka kuin se nykyisin onkaan. Kun silloin vielä ei ollut Vaasan ja Pohjanmaan rautatietä, rahtasivat laivat suunnattomat määrät Tampereelta päin tulevaa Pohjanmaalle menevää tavaraa juuri Visuvedelle, mistä ne edelleen pohjoiseen päämääräänsä, aina Etelä-Pohjanmaalle ajettiin hevosilla, joita silloin kymmenittäin oli kylällä laivan tuloa odottamassa.

 

                                                                Ahto Luutonen 20.09.1917

 

Visuvesi Lapinsaaresta otettu 25.6.1922 (Lähde: Jaakko Aimon kuvat)
Kertokaa mistä tämä kuva on otettu (alareunassa lukee: Visuvesi) tämäkin on Jaakko Aimon kuvia. - Olettaisin kyllä tietäväni kuvaus paikan mutta kun en ole varma!! Luulen tunnistavani ainakin kaksi henkilöä tästä.
Saukkolahdelta katsoen koulun ja Alastalon kartanoille.
Tässä kuva josta tuo mäki Kaivoskannan kanavalta ajettaessa kyläkuntaan hyvin on näkyvissä; haittasi näkyväisyyttä kummastakin suunnasta. (Jaakko Aimon kuvat)

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.

Erkki Herranen | Vastaa 15.10.2013 01.22

Tuttuja on paikkojen nimet, näin sitä kerkisi enemmän huomioimaan, kun hevosella körryytteli.
kiitti kaimalle näistä.

Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

24.08 | 21:48

Tervehdys ja kiitokset Visuvesi-pläjäyksestä! Istun oikealle viimeisenä Anja Valasjoen vieressä. Takana myös Liisa Koivunen. Muistan nimeltä monta muutakin.

...
23.08 | 05:41

Näsijärwi toimi hinaajana Muroleen alapuolella n. 10 vuoden ajan 1800-luvun lopulla. Sivustollamme ovat vain Visuveden vesillä seilanneet laivat.

...
16.08 | 13:07

Laivan moottori siirrettiin siis tuohon Näsijärvi alukseen. Laivan runko upotettiin Näsijärven rantaan. Ja on sielä vieläkin. Jäämässä tosin nyt täyttömaan alle

...
16.08 | 13:00

Listoiltanne puuttu Näsijärwi niminen puurunkoinen hinaaja. Se oli kai Tampere laivan sisar alus. Toimi puun uitossa 10 vuotta kunnes Näsijärvi korvasi sen.

...
Tykkäät tästä sivusta