Muistoja synnyinsijani vaiheilla Visuvedellä

Kaivos (Ahto Luutosen kuvat)
Koivulan talo Visuvedellä v. 1892; kuvassa ovat vasemmalta lukien Elsa 1855 - 1910, (sylissään Ahto Soini Aleksanteri Luutonen 1891 - 1983,) ja Antti Luutonen 1849 - 1917, sitten edelleen vasemmalta käsin Osmo Ilo Paavali 1888 - ( ), Into Nuutti Leo 1890 - ( ) , Vilho Waldemar 1886 - ( ), Toivo Aukusti 1884 - 1921, Väinö Armas Antti 1880 - ( ), Sulo Voipa 1879 - 1973 ja Tyyne Impi Maria 1877 - 1932 (myöhemmin; Hankala),
Terte; (Ahto Luutosen kuvat)
Murtosaaren "vanhan pirtin" pykäys v. 1885 kesäkuulla,
Näkymä kanavan yläpuolelta (Ahto Luutosen kuvat)

Kaivos - Koivula - Terte

Murtosaaren vanha pirtti (kuva; Marko Mauranen)

 

Viidenkymmenen vuotisia ja vanhempiakin
muistoja synnyin sijani vaiheilla Visuvedellä

 

                      Viisikymmentä vuotta takaperin olen syntynyt Visuvedellä Kaivoksen talon alueisiin kuuluvalla Koivula-nimisellä vuokramaalla sijainneessa asumuksessa, tontilla jonka ensimmäisen asumuksen nimi on ollut Terte.

 

                      Tämän Terte-nimen alkuperä vie meidät pitkältä ajassa taaksepäin, aina aikoihin ennen Kaivoksen talon alkua, aikoihin jolloin näitä maita hallittiin ja asuttiin Kukon talosta käsin.

 

                      Tämän nimen johdattelu vie meidät selvittelemään näillä seuduin hyvin vanhakantaista    maanviljelys-, lähemmin heinänviljelys menetelmää. Ja tämä heinänkasvatusmenetelmä   perustuu heinämaan pitämiseen patoamalla  kevätkauden tulvaveden peitossa ja jälleen tulvavedestä vapauttamiseen, jolloin heinänjuureen laskeutuneen kasvinravinnerikkaan lietteen ja hyvän kosteuden turvin maasta korjattiin erinomaisia heinäsatoja.

 

                      No niin, tämän Tertteen-tontin vieressä, maantien sivulla talon alapuolella, on tällaiseen patoamisviljelyyn soveltuva entinen Visuveden lahdelma, alannemaa, aro ja nykyisen    sanonnan mukaan lantto tai lantos, Kaivoksen lantos, jonka pohja keväisen tulvaveden aikana on Visuveden pintaa alempana ja joten siihen Visuvedestä kaivettua syvähköa ojaa pitkin voitiin helposti johdattaa keväinen tulvavesi. Ja sitten aron puoleisen ojan suun patoamisella, saatiin vesi järviveden laskiessakin telkeytymään määrätyksi ajaksi paikoilleen.

 

                      Tämän veden patoamispaikasta luulisin tämän Terte-nimen johtuneen. Patoa sanotaan jossain päin vähän tämän sukuisella tyty-nimellä. Mutta vielä lähemmäksi Terte-sanaa pääsemme täyttymistä tarkoittavan sanan johdattelulla. Siitähän tunnemme tyrttyä-sanan. Vanohoissa kalevalaisissa verensulku sanoissa sanotaan: ”Tyrty veri, seiso veri tyrty, tyrty, tyrjän koski”

 

                      Nimen kuvittelisin tämän mukaan olleen aluksi jokin Tyrte, muuttuen siitä lopuksi Terte-muotoon, jota tukee kielen lakikin y:n vaihtuessa e:ksi, kuten Kymi ja Kemi, samaa tarkoittavat sanat. Jollei edellä oleva selostus tyydytä lukijaa niin voisin tälle Terte täyte/pato-käsitteelle, ajatella edellisen lisäksi sitäkin selitystä, että tämän alkuperäisen Visuveden lahdenperukan Kaivos Majalahden (MajaiKaivo) on tyrehdyttänyt Visuveden laineet loiskuttamalla siksi korkean hienon hiekkavallin nykyisen Koivulan rannan juuri sille kohdalle, missä Tertteen asumus sijaitsee, niin että lahden perukka tyrehtyi lopulta vähävetiseksi suoksi, muuttuen siitä Visuveden pinnan hiljakseen alentuessa kosteahkoksi ranta-aroksi ja lopulta kuivapohjaiseksi  Kaivoksen lanttoksi, lanttooksi, jossa jo vuonna 1880-luvulla Visuveden kansanhuvien juhlayleisö kuivin jaloin, sankoin joukoin keräytyi huvittelemaan ja kuuntelemaan maantien viereiseen monihaaraiseen ns. Silenin koivuun laitetulta lavalta, Erkki Juhani Silenin herättäviä juhlapuheita.

 

                      Mutta aivan toisenlaisen lähtökohdan tälle Terte-nimelle keksivät nyt jo kuolleet, allekirjoittanutta vuosikymmeniä varhaisemmin syntyneet Visuveteläiset. Näin kertoi Kannan Eetu, jonka äiti Leena-vainaa oli alkuperäisen Tertteen torpan perustaja, saatuaan mökin aineeksi talossa piikana ollessaan, ostamalla Kaivoksen vaari vainaalta vanhan vilja-aitan 3:lla ruplalla. Ja rakennutti siitä sitten itselleen tälle kylläkin kauniille paikalle mökin vuoden 1838 tai 1840 tienoilla.

 

                      Mutta naimisiin mentyään nuoren Matti Tuomaanpojan kanssa tuntui tämä pikku-tupa Matin niinkuin Leenankin mielestä liian ahtaalta ja onneksi sattuivat he saamaankin avaramman torpan paikan Murtokannasta, jonne rupesivat pykäämään avarampaa asuntoa itselleen         

 

                      Ensimmäiselle mökille saatiin ostajakin. Hinta oli nyt jo kaksinkertainen 6 ruplaa. Se oli Reipakan torpan järjestyksessä toinen asuja, entinen eron saanut sotamies Israel Knall, jota paikkakuntalaiset kutsuivat Nalleksi. Ammatiltaan hän oli oikeastaan paremmin     lumppuri ja arvatenkin tässä tärkeässä virassaan hän lie saanut kyläläisiltä tirehtöörin, sotatirehtöörin arvonimen ja siitä terehtyöri arvonimestä muka olisi sitten Terte-sana muovaantunut.

 

                      Jätänkin nimen enimmät selitykset ja jatkan Tertteen myöhempien vaiheitten selvittelyä. Nallella ei arvatenkaan ollut myöskään muita rakennuksia tällä Tertteen tontilla, paitsi Leenalta ostamansa, jo ehkä kehällä asumukseksi muovattua aittaa lukuumottamatta ja kun lumppuvarastot kasvoivat piti saada jokin varastosuoja niille. Kaivoksessa oli talon markilla pihanpuolella siihen aikaan jonkinlainen vanha viinakyökki eli vierastupa ja ajankohtaiseksi tulleitten rakennusjärjestelyitten takia tai tämän rakennuksen tarpeettomuuden vuoksi, oli talon silloinen isäntä valmis myymään tämän viinakyökkinsä Nallelle lumppuaitaksi Tertteelle. Ja niin alkoi tämän rakennuksen monivaiheinen vaellus (nykyinen Murtosaaren pirtti-rakennus).

 

                      Pitemmälle tietoni Nallen vaiheista eivät ulotukaan, sen vaan että hänen vaimonsa Maija Stina Joosefin tytär oli jonkinlainen eläintohtori, huuslaari kuppaaja, suoneniskijä ja semmoinen parantaja ja että heiltä jäi ainakin kaksi lasta tytär ja poika. Tytär meni naimisiin Tammelaisen Niian kanssa, jonka vanhemmat kyläläiset vielä muistavat ja rupesi tämän kanssa asumaan.Tertteellä

 

 

                      Mutta poika, josta sitten tuli kylässä kauan eläneitten Lindien esi-isä. Lindi eli Lintin-Matti (”ei hättää mittään, sano Lintin-Matti kun voi loppu”) sai edellä mainitun Tertteen lumppuaitan perinnökseen, siirsi sen nykyisen Koittolan pihaan silloiseen petäjikkökankaaseen, rustasi sen asunnokseen laittamalla siihen mm. väliseinänkin niin, että siihen saatiin kamarikin ja porstua. Vanha Kalle Korpelainen-vainaa ”Korpu-Kassa” oli syntynyt tässä pirtissä v. 1852 ja oli se arvatenkin jo silloin nykyisen Koittolan tontilla.                      

 

                     Naapuriksi nousi 1870-luvun alussa noin 1872 maantien viereen kauppias J.W Alanderin komea kauppakartano Koittola ja tähän kauppaan Lindin Matti-vainaa pääsi sitten ”hanklankariksi” makasiini mieheksi, kun oli niinkin läheinen naapuri Koittolan nykyisen pihan kohdalla.

                     

                      Jatkaakseen Tertteen viinakyökin vaellusta, tapaamme sen v. 1886 jo nykyisen kauppias Vahasen rakennuksen kohdalla kehällä, muttei valmistunut siinä sen pitemmälle, vaan se lyötiin uudelleen kasaan ja siirrettiin kauppias Luutos-vainaan ostamaan Isoon Murtosaareen, jonne siirrettynä se sai v. 1889 ensimmäiseksi kesä-asukkaakseen taiteilija Axel Gallenin ja toisenkin kerran v. 1891 tasan viisikymmentä vuotta takaperin.

                     

                      Mutta tästä, kyydittyäni Tertteen lumppuaitan Murtosaareen kesäiseksi taiteilijakodiksi sinne jäämään, palaan takaisin Tertteelle seuraamaan Kannan Leena-vainaan ostaman Kaivoksen vanhan aitan vaiheita eli varsinaisen Tertteen mökin vaellusta. Tämä pikkurakennus pysyi sen ympärille istutettujen komeiden monihaaraisten pihakoivujen tuuheiden oksien varjostamalla paikallaan ainakin 1870-luvulle saakka, jolloin sen siirtyi valtion maalle lähemmäksi kanavaa Tertteen tontin raja-aidan ulkopuolelle.

                     

                      Alkuperäisen Tertteen tontin, nähtävästikin suurennettuna, möi näet Kaapo Kaaponpoika Kaivos vuonna1874 kolmantena päivänä marraskuuta tehdyllä kauppakirjalla kauppias K. Mäkiselle (Moskarin Kallelle), joka sille tontille aikoi perustaa kauppakartanon. Mutta syystä tai toisesta siitä ei kuitenkaan totta tullut, vaan nyt pikemminkin itse Tertteen tontista tuli kauppaväline.

 

                      Visuveden kylässä oli noihin aikoihin jonkinlainen kauppalatouhu mielessä ja kylään ruvettiin puuhaamaan lisää kauppapuoteja.

                                                            A. L. 1941

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

09.11 | 15:15

Fredrik Bähr oli taasen Östermyran tanskalaisen tynnyrimestarin Nikolai Bährin veljenpoika. Eli piiri pieni pyöri.

...
09.11 | 15:11

Marie Louise Gelander oli Kaarlo Gelanderin sisko. Heidän serkkunsa oli Östermyra Ölbryggerin perustaja Gustaf August Wasastjerna.

...
24.08 | 21:48

Tervehdys ja kiitokset Visuvesi-pläjäyksestä! Istun oikealle viimeisenä Anja Valasjoen vieressä. Takana myös Liisa Koivunen. Muistan nimeltä monta muutakin.

...
23.08 | 05:41

Näsijärwi toimi hinaajana Muroleen alapuolella n. 10 vuoden ajan 1800-luvun lopulla. Sivustollamme ovat vain Visuveden vesillä seilanneet laivat.

...
Tykkäät tästä sivusta