Visuveden Olutehdas / uusin versio

Visuveden Oluttehdas

 

Vuoden 1866 alussa astui voimaan viinan kotipolton kieltänyt laki. Pieniä viinanpolttimoita ja olutpanimoita alkoi nopeassa tahdissa syntyä ympäri maata.

 

Vuonna 1873 teki kirjanpitäjä A. Rikkosen, sekä talollisten Herman Tapion ja Henrik Niemisen perustama yhtiö Ruoveden kuntakokoukselle anomuksen ns. ”rännin” eli viina- polttimon perustamisesta Ruovedelle. Kuntakokous kuitenkin varsin yksimielisesti hylkäsi anomuksen 18.1.1873 pitämässään kokouksessa.

 

Talollinen, lautamies Kaapo Kaaponpoika Kaivos teki puolestaan anomuksen vuonna1874 oluttehtaan perustamisesta Visuvedelle. Kuntakokous käsitteli asian kokouksessaan 26.9.1874 ja äänestyksen jälkeen, 925 ääntä puolesta ja 707 ääntä vastaan, lupa myönnettiin.

Wisuweden Oluttehdas Osakeyhtiö 1874 – 1895

 

Wisuweden Oluttehdas Osakeyhtiö perustettiin 1874. Saman vuoden lopulla valmistui myös tehdasrakennus, jonka rakentamisesta vastasi silloinen Alastalon isäntä Kalle SnikkariSandström. Sandström rakensi myös Harjulan, joka toimi tehtaan konttorirakennuksena. Kaupparekisteriin yhtiö merkittiin 3.12.1875.

 

Kaapo Kaivoksen lisäksi tehtaan perustaneessa yhtiössä olivat mukana talollinen Aleksi Ylistalo, talollinen Antti Raiski, sekä Kaivoksen tilalla asunut metsänhoitaja Alfred Alexander Lindeman Visuvedeltä, talollinen Herman Aimo Pajulahden kylästä, Ritoniemen kartanon isäntä agronomi Henrik Nieminen ja kauppias J.V. Alander Ruovedeltä, kauppias A. Alin, talollinen H. Härkönen, metsänhoitaja G.A. Floor, nimismies Kaarlo Gelander ja kruununvouti J.A. Nyström Virroilta, sekä kauppias J.G. Lagerstedt Lapualta.

 

Lagerstedt oli perustanut Lapualle vuonna 1867 Hissan Oluttehtaan ja samana vuonna Koskenniskan Olutpanimo Oy:n Töysään. Myytyään osuutensa Hissan Oluttehtaasta hän perusti Lapualle vielä Rintalan Oluttehtaan vuonna 1881.

 

Wisuweden Oluttehdas Osakeyhtiön osakepääoma oli 40 000 markkaa jaettuna 500 markan arvoisiin osakkeisiin. Isännöitsijäksi valittiin Kaapo Kaivos ja kirjanpitäjäksi Fredrik Konttinen Pieksämäeltä. Tehtaan ensimmäiseksi oluenpanijaksi eli rykäriksi valittiin Abraham Alfred Nordström, joka muutti perheineen Eurasta Visuvedelle.

 

Nordström oli aiemmin toiminut panimomestarina Waanin Oluttehtaassa Eurassa. Visuvedellä Nordström perheineen asui Alastalossa.

 

Nordström toimi panimomestarina marraskuuhun 1875 saakka. Hänen jälkeensä panimo- mestarin tointa hoitivat Matti Siren, sekä Hämeenlinnasta kotoisin ollut Weissmann-niminen mies.


Alkuaikoina tehtaan kannattavuus oli huono. Osinkoja ei pystytty maksamaan ja yhtiö- kokoukset olivat riitaisia. Tehtaan tarvitsemien mallasohrienkin osto jouduttiin rahoittamaan pankkilainoilla. Marraskuussa 1878 pidettiin ylimääräinen yhtiökokous, jossa käsiteltiin tehtaan myymistä tai vuokraamista uudelle yrittäjälle.

 

 

 

Toimintaa päätettiin kuitenkin jatkaa samalla kokoonpanolla, mutta uudella panimomesta- rilla, sillä joulukuussa 1878 tuli panimomestariksi ja tehtaan isännöitsijäksi Tanskan kansalainen Fredrik Karl Christian Bähr. Bährin vaimo Maria Louise oli omaa sukua Gelander, joten ilmeisesti nimismies Gelanderista oli apua kun Bähr houkuteltiin Visuvedelle.

 

 

 

Bähr oli aikaisemmin toiminut panimomestarina seinäjokelaisessa Östermyra Ölbryggeri- panimossa. Hänen johdollaan saatiin oluen laatu paranemaan ja tehtaan kurssi kääntymään.

 

 

 

Oluttehtaan Osakeyhtiö anoi kunnalta lupaa avata pullo-oluen myymälä Ruoveden kirkonkylään, jolle Ritoniemen talon isäntä J.E. Häkkinen oli tarjoutunut luovuttamaan sopivat tilat. Kuntakokous päätti kuitenkin kokouksessaan 21.9.1878 varsin yksi- mielisesti kieltää tällaisen kaupan perustaminen.

 

 

 

 

 

Vuonna 1879 päätti kuntakokous, että tehtaan valmistamaa olutta saivat myydä ainoastaan Ruoveden kirkonkylän kauppiaat Palmroth ja Alander myymälöissään Ritoniemen kylässä. Tehdas olisi halunnut laajentaa myymäläverkostoaan, mutta kuntakokous ei siihen lupaa, toistuvista yrityksistä huolimatta, antanut. Vähittäismyyntiä suoraan tehtaalta ei myöskään sallittu, vaan tehtaalta sai olutta myydä ainoastaan täysimääräisinä 25 pullon koreina.

 

 

 

Ilmeisesti näiden vastoinkäymisten vuoksi päätti johtokunta laittaa tehtaan myyntiin huhtikuussa 1879:

 

Wisuveden Oluttehdas Ruoveden pitäjiinsä myydään sisäkaluineen
60,000 markasta, jos tarjouksia tulee ennen 1 p:ää kesäkuuta
Wisuveden oluttehdas-osakeyhtiön johtokunnalle, osoitteella:

Ruovesi.

Uusi Suometar 7.4.1879

 

 

Sopivaa tarjousta ei tullut, joten toimintaa päätettiin jatkaa. Kauan ei kuitenkaan ongelmitta selvitty, sillä 18. syyskuuta 1879 paloi koko tehdas maan tasalle mallaskellareineen ja ohravarastoineen. Tulipalon syynä oli pullojenpesuhuoneen seinään muuratussa muurissa ollut halkeama. Tulipalo aiheutti myöskin sen, että Bähr oli vapaa tehtaan palveluksesta. Hän lähtikin perustamaan oluttehdasta Vilppulaan.

 

 

 

Uusi tehdasrakennus

 

Oluenpanemisesta ei tämän takaiskun takia Visuvedellä kuitenkaan luovuttu, sillä tehtaan kurssi oli juuri saatu käännetyksi ja usko tekemiseen, kuntakokouksen päätöksistä huolimatta, oli vahva. Oluen maine oli jo levinnyt laajalle ja puhuttiinkin jo Suomen parhaasta oluesta.

 

 

Pajuskyläläisen talollisen Herman Aimon suunnittelema, osittain kolmikerroksinen tehdasrakennus, valmistui palaneen tehtaan paikalle helmikuussa 1880.

 

Helmikuun 24. päivänä 1880, julkaistiin Tamperelaisessa lisälehdessä uutinen:

Viidettä kuukautta on siitä kulunut, kun Visuveden oluttehdas oli tuhkaläjänä,

vaan nyt se on niin valmis, että saadaan taas ruveta valmistamaan tuota hauskaa

kurkunkastetta ja viekasta kukkaron tyhjentäjää, joka niin monen miehen Ruovedelläkin

saattaa epähuomiossa kiljahtelemaan ja vaimot sekä lapset miestensä takia

kurjuutta kärsimään. Eipä ihme jos sitten juomarit rahanpuutetta valittavat.

 

 

Vuonna 1880 anoi kauppias J.V. Alander kuntakokoukselta lupaa, että asiakkaat saisivat nauttia ostamansa oluet myymälän tiloissa. Kuntakokouksen päätös oli kuitenkin kielteinen.

 

 

 

 

Wilppulan Olutehdas

 

. Bähr oli ystävystynyt Pekkalan kartanon isännän Johan Adolf Aminoffin kanssa, joka saikin hänet houkuteltua perustamaan panimoa Vilppulankosken rannalle vuonna 1880. Oluenvalmistus aloitettiin helmikuussa 1882.

 

Toinen tehdas, joka on jo mainitun kosken niskasta, näyttää päältä katsojalle monta kertaa komeammalta ja rakennukset ovat lukuisimmat. Kuuluu maksavannoin 50 000 markkaa. Tämä on olutehdas, jonka omistaja on maanviljelijä A. Aminoff. Siinä valmistunutta olutta on ollut jonkun aikaa saatavissa, waan ei se wielä wertoja wedä Wisuweden tehtaan oluelle; vaan tuo ei kummakaan jos ei sille vielä piisaa nuorena ollessaan, sillä Wisuweden tehtaanhan olwi kuuluukin tätä nykyä olewan Suomen parasta - Lähempi tulevaisuus tulee varmaankin näyttämään mitä hedelmiä tämä viimeksi mainittu tehdas ympäristöönsä lewittää?

 

Aamulehti 20.05.1882

 

Vilppulan tehtaassa Aminoff toimi lähinnä rahoittajana, joten tehtaan toiminta oli yksin Bährin vastuulla. Aminoff pyysi yllättäen Bähriä maksamaan puolet rakennuskustannuksista eli noin 20.000 markkaa.

 

Mitään sopimusta asiasta ei ollut, joten edessä oli välirikko ja oikeuskäsittely. Tapaus oli Bährille henkisesti raskas ja lopulta saman vuoden marraskuussa Bähr kuoli.

 

 

Suhteettomat mittasuhteet saanut kinastelu siirtyi tämän jälkeen leski Maria Louise Bährille. Seuraavana vuonna leski lapsineen häädettiin tehtaalta.

Uudeksi oluenpanijaksi valittiin vuoden 1883 huhtikuussa Otto Joel Silfverberg Kokkolasta. Tulevaisuus näytti hyvältä ja tuotteet menivät kaupaksi, joten myynti-aluetta laajennettinkin Tampereelle saakka.

Vuonna 1884 Ruoveden kuntakokous esitti äänestettäväksi, että mallas-juomien ja viinien myyntioikeuksia rajoitetaan. Koska kunnassa oli ilmiannettu salakapakoita ja laittomia "metsäviinatehtaita", oli äänestys lähes yksimielinen. Äänestyksessä Aminoffin hyvä ystävä Ruoveden pastori Iwar Marcus Tallgren puolsi myös kieltoa.


Tämä tarkoitti tarkalleen ottaen sitä, ettei oluttehtailla ollut enää oikeutta myydä mallasjuomiaan kunnan alueella erillisissä myyntipai-koissa vaan ainoastaan tehtaalta. Tämän tyyppiseen päätökseen ei Aminoff ollut varautunut.

Vilppulan tehdas paloi heinäkuun 16. päivä maan tasalle. Virallisen selvityksen mukaan tulipalon aiheutti savupiipusta lentänyt kipinä, joka sytytti pärekaton tuleen, josta tuli sitten levisi nopeasti ja poltti koko tehtaan. Tehdas oli vakuutettu 50 000 markasta, mutta sitä ei rakennettu enää uudelleen.

Myöhemmin oikeus vapautti Bährin lesken kaikista Aminoffin vaati- muksista näytön puutteen vuoksi. Vain hetki tämän jälkeen Aminoff sairastui ja kuoli.

 

Nousukausi alkaa

 

Bährin lähdön jälkeen valittiin uudelleen rakennetun tehtaan isännöitsijäksi Herman Aimo.Rykäriksi valittiin Herman Läkkyri. Läkkyri oli kuitenkin rykäriksi epäpätevä, joten tuotteiden laatu alkoi hiljalleen heikentyä ja tehtaan tuotteita alettiin yleisesti boikotoida.


 

Yhtiön johto reagoi nopeasti tilanteeseen ja lähetti yhtiön kirjanpitäjänä toimineen Kaarlo Kautun Tampereelle Onkiniemen oluttehtaalle panimomestari Emmanuel Wilhelm Lönnin oppiin vuonna 1883. Kauttu oli tullut oluttehtaan palvelukseen marraskuun alussa vuonna 1879. Hänen tulonsa myötä oli tehtaan kirjanpito muuttunut suomenkieliseksi. Kautun Tampereella oloajan toimi tehtaan isännöitsijänä Antti Luutonen.

 

Kautun palattua ammattitaitoisena panimomestarina takaisin Visuvedelle, alkoi hän tar- molla ja taidolla johtamaan toimintaa. Kautusta tuli myös tehtaan isännöitsijä. Melko nope- asti saatiin tuotteiden laatu palautettua entiselle tasolleen ja liiketoiminta saatiin jälleen kannattavaksi.

 

Vaasan radan valmistuminen vuonna 1883 merkitsi Visuveden oluelle uusia markkinoita. Tehdas järjesti omat kuljetuksensa radan varren asemille aina Orivedeltä Alavudelle ja Töysään saakka. Näihin kuljetuksiin palkattiin varta vasten omat hevosmiehet. Vilppulaan kuljetukset järjestettiin vesiteitse suurilla soutuveneillä. Nämä olutkuljetukset laajensivat myös Visuveden käsityöläisten markkinoita, sillä olutkuormien mukana kulkivat kätevästi heidänkin tuotteensa.

 

Vilkastunut toiminta kuitenkin päättyi 18.3.1887 tehtaan toiseen tulipaloon.Tällä kertaa palo sai yöllä alkunsa savupiipun juuresta, joten tehdas ehti tuhoutua jo ennen sammutusväen paikalle tuloa.

 

Wisuweden Oluttehdas, Ruowedellä, paloi t. k. 18 päivänä poroksi.

Se oli vakuutettu Scandia yhdistyksesssä 24 000 markasta.

 

Tampereen Sanomat 28.03.1887

 

Jälleen uudelleen rakennus

 

Yhtiö oli jälleen totisen paikan edessä. Rakennetaanko tehdas uudelleen vai myydäänkö se. Toukokuussa 1887 oli Aamulehdessä seuraava ilmoitus:

 

Myydään:

Wisuveden Oluttehtaan Osake-yhtion omistama, tulipalon kautta rappiolle

joutanut Oluttehdas johon kuuluu yksi isompi olutkellari, kaksi asuinraken-

nusta ja muita ulkohuoneita, sijaitsevat Ruowedellä Wisuveden kylässä Kaivoksen

talosta vuokratulla maalla. Myös on samassa pitäjässä vuokratulla maalla Ajostaipaleen kylässä lähellä Filppulan rautatien-asemaa oleva oluen säilytys- kellari ynnä vähempi asuinrakennus. Jotka kaikki myydään hyvillä ehdoilla tämän

ja tulevan kesäkuun kuluessa. Kaupasta ja parempia tietoja asiasta saa tehtaan konttorista.

Ruovedellä 18 päivä Toukokuuta 1887.

Toimikunta.

 

 

Ostajaa ei kuitenkaan löytynyt. Yhtiö jatkoi toimintaansa ja tehdas rakennettiin jälleen uudelleen. Osa alkuperäisistä osakkaista halusi kuitenkin jäädä sivuun, jolloin A.A.

 

Lindeman osti Antti Ylistalon osakkeen, Kaapo Kaivoksen perikunnan omistamat kaksi osaketta, J.A. Nyströmin kaksi osaketta, Henrik Niemisen 7 osaketta, sekä Kaarlo Gelanderin 8 osaketta.

 

 

Olut kävi edelleenkin hyvin kaupaksi, mutta yhteiskunnan taholta alkoi ilmetä uusia vaikeuksia. Ruoveden papiston ja heräävän raittiusväen silmätikkuina olivat oluen ja väkijuomien anniskelu matkustajalaivoilla. Varsinkin jos se tapahtui kirkkomatkojen yhteydessä, oli asiaan puututtava.

 

Vastaperustetun Ruoveden Raittiusseuran esityksestä päätti kunta vuonna 1894 40 markan sakon uhalla kieltää väkijuomien anniskelun kirkkomatkoja tekevillä laivoilla. Seura anoi toistuvasti kuvernööriltä myös muilla laivoilla tapahtuneen anniskelun kieltämistä.

 

Kesällä 1894 tehtaassa ryhdyttiin oluen lisäksi valmistamaan myös limonadia. Tämän val- mistuksen hoiti A. A. Stigell.Hiilihappo tuotettiin itse ja vesi ajettiin kolmen kilometrin päästä Huiskan lähteestä hevosilla.

Maaliskuussa 1895 paloi tehdas jo kolmannen kerran.

 

Wisuweden olutehtaan palosta josta viime sunnuntaina lyhyesti mainitsimme

kirjoitetaan meille:

Palo alkoi w. k. 30 päiwää wastaan yöllä noin kello ½ 12. Kun wäkeä riensi palopaikalle, oli tehdasrakennus kokonaan liekkien wallassa, joten nähtiin parhaaksi pelastus rajoittaa olutkellariin. Sieltä aljettiin miehissä wierittää tynnyri tynnyrin perästä mäkiwierua alas jäälle. Wäkeä oli mäki mustanaan. Miehiä oli wielä seuraawana päivänä sam- mutustyössä, ja kyllä oli iltapäivällä selwän nähtäwänä, etta miehet olivat olleet oluttehdasta sammuttamassa. Janoisille miehille muodostui päiwä todella jonkinlaiseksi suureksi juhlapäiiväksi.

 

Aamulehti 04.04.1895

 

Tällä kertaa sai tulipalo alkunsa kun keittokattilan edessä olleesta halkokasasta oli halko vierähtänyt kattilan alla olleeseen kuumaan tuhkaan sytyttäen koko halkokasan palamaan.

 

 

Tehdas oli vakuutettu 20.000 markasta ja vielä kerran tehdas rakennettiin nopeasti uudelleen. Tuotanto aloitettiin jo heinäkuussa uudessa laajennetussa tehtaassa. Tämän palon jälkeen alkuperäinen osakeyhtiö kuitenkin hajosi.

Visuveden Oluttehtaan Osakeyhtiö 1895 – 1923

 

 

Kauppias J.V. Alander lunasti itselleen kaikki yhtiön osakkeet. Hän piti osakkeista neljän- neksen itsellään ja myi A.A. Lindemanille, kauppias Antti Luutoselle,sekä Kaarlo Kautulle kullekin neljänneksen. Osakepääoma oli 40 000 markkaa eli 80 kappaletta 500 markan osakkeita.Yhtiön hallitukseen valittiin Kaarlo Kauttu, A.A. Lindeman, sekäAntti Luutonen. Isännöitsijäksi, sekä yhtiön nimenkirjoittajaksi valittiin Kauttu.

Vuonna 1899 laajeni yhtiön toiminta maanviljelyksen alalle kun osakeyhtiö osti Kaivoksen tilan maanviljelijä Adolf Palmrothilta. Tilan metsät ja viljelykset olivat tunnetusti seudun parhaita. Kaivos oli alkujaan 1700-luvun lopulla perustettu kruunun uudistila, jonka aikai-sempana asukkaana oli ollut mm. Kolsinkosken sahan Kokemäelle perustanut Gustav Adolf Tigerstedt, joka jo 1850-luvun alussa oivalsi Kokemäenjoen vesistön käyttömahdollisuudet suurena uittoverkostona.

 

Visuvedelle saatiin puhelinyhteydet vuonna 1897. Kylän ensimmäinen puhelinkeskus sijoitettiin tehtaan konttorirakennukseen Harjulaan.

 

Vuonna 1898 katosi tehtaan kirjanpitäjä K.E. Mikkonen mukanaan tehtaan rahat:

 

Karkulainen ja Waras. Yleisesti etsiskeltäwäksi kuulutetaan Ruoveden pitäjässä sijaitsevan Wisuweden Olutehtaan konttoristi Konrad Emil Mikkonen, kotoisin Tampereen kaupungista, joka viime huhtikuun 9 p:nä poistui mainitulta tehtaalta, vieden mukanaan 3,071 markkaa 58 penniä rahaa. Mikkonen on 25 wuoden wanha, keskikokoinen ja walkowerinen.

Hämäläinen 11.05.1898

 

Tilanne ilmeisesti selvisi parhain päin koska Tampereen Uutiset kirjoittaa kesäkuun 8. päivänä seuraavasti:

 

Huomautus – Wisuweden Oluttehtaan Osakeyhtiön puolesta ilmoittaa hra Kaarlo Kauttu eilispäivän Aamulehdessä seuraawaa: Ikäwien erehdysten wälttämiseksi saamme täten ilmoittaa, että konttoristi K. E. Mikkonen on jo aikoja sitten sopinut kanssamme, joten hän ei ole millään karkuteillä, jota ehken monet luulevat.

 

 

 

Ikaalisten Oluttehdas

 

Visuveden Oluttehtaassa oli ollut töissä ennen tehtaan kolmatta paloa Ikaalisista kotoisin ollut kirjanpitäjä. Hän sai tehtaan nykyiset omistajat eli Alanderin, Lindemanin, Luutosen ja Kautun innostumaan ajatuksesta perustaa oluttehdas myös Ikaalisiin.

 

 

Asiasta innostuivat edellä mainittujen lisäksi vielä isännät Herman Keitu Juho Mäntynen, sekä Antti Ylistalo.

 

Antti Ylistalo lähetettiinkin Ikaalisiin tehtaan paikka katsomaan. Tammikuun kahdeksantena päivänä vuonna 1898 osti Ylistalo KaarloJoudilta ääräalan Salmin sillanpielestä.

 

Paikka muistutti Visuveden tehtaan tonttia ja myös sille rakennettava tehdasrakennus tulisi olemaan Visuveden tehtaan kopio. Rakennusmestarina toimi Herman Aimo, joka oli suun- nitellut Visuveden tehtaan sen ensimmäisen palon jälkeen.

 

Ikaalisten Oluttehtaan Osakeyhtiönyhtiöjärjestys hyväksyttiin 2.7. 1898 ja vahvistettiin senaatissa samana vuonna 22.10. Yhtiön ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat Kaarlo Kauttu, Antti Ylistaloja Herman Keitu. Toiminimen kirjoittajina toimivat Kauttuja Keitu.

 

1902 pidetyssä yhtiökokouksessa olivat mukana Juho Mäntynen, Herman Keitu, Antti Luutonen, Antti Raiski, Antti Ylistaloja Kyösti Alander, J.V. Alanderin . Kokouksessa hyväksyttiin rakennustilit. Tehdas koneineen oli tullut maksamaan 63 048,47 markkaa. Isännöitsijäksi valittiin Juho Mäntynen.

 

Johtokunta päätti vuonna 1906 ottaa oluenpanijaksi Herman Keitun. Hän oli saanut oppinsa Visuveden Oluttehtaalla. Keitullepäätettiin maksaa palkkaa marraskuusta 1906 alkaen 150 markkaa kuussa.

 

Visuveden Ylistalossa vuonna 1907 pidetyssä yhtiökokouksessa todettiin, että kaikki yhtiön velat oli saatu maksetuksi.

 

Vuoden 1911 yhtiökokous keskusteli tehtaan lopettamisesta, mutta päätyi jatkamaan toimintaa.

 

Vuoden 1912 ylimääräisessä yhtiökokouksessa keskusteltiin jälleen toiminnan lopettamisesta, koska väkevä olut oli pantu verolle. Mäntysen tilalle isännöitsijäksi valittiin Kaarlo Kauttu.

 

Paikkakuntalaisten toivomuksesta päätettiin vuonna 1921 rakentaa jauhomylly tehtaan yhteyteen. Myllyn käyttövoimaksi saatiin sähkö, joka pyöritti kahta kiviparia. Myllyssä oli täydelliset kaura- ja ohraryynikoneet. Samana vuonna muutettiin yhtiön nimi Ikaalisten Tehdas Osakeyhtiöksi.

 

 

 

 

 

Tehtaalle hankittiin Chevrolet kuorma-auto vuonna 1927 ja se vakuutettiin 20 000 markan summasta. Herman Keitunpalkka oli tuolloin 1000 markkaa ja tehtaan kirjanpitäjän palkka 400 markkaa kuukaudessa.

 

Keitu siirtyi eläkkeelle 1. huhtikuuta 1931. 30-luvun pula-aika koetteli yhtiön toimintaa ja lopettaminen oli lähellä kun Kaarlo Kauttuluopui osakkuudestaan. Antti Lauri Ylistalo lunastivat Kautun osuuden vuonna 1934 ja yhtiö jatkoi toimintaansa. Isännöitsijäksi valittiin Heimo Koivisto.

 

Vuonna 1935 olivat osakkeenomistajina Anttija Lauri Ylistalo, Vilho Tervala, Aarno Koivisto, Osmo Keituja Heimo Koivisto.

 

Tehdas valmisti edelleenkin pilsneriä ja virvoitusjuomia, mutta koneisto alkoi käydä van- hanaikaiseksi. Juomien laatua yritettiin parantaa mm. palkkaamalla tehtaalle saksalainen panimomestari Frangott Thorn. Thorn panimomestarina tehtaalla talvisodan syttymiseen saakka, jolloin hän joutui muuttamaan takaisin Saksaan.

 

Talvi- ja jatkosodan aika vaikeutti tehtaan toimintaa ja silloisen panimomestarin Osmo Keitun kuoltua keväällä 1942, oluen ja virvoitusjuomien valmistus päätettiin lopettaa.

 

Visuveden Oluttehtaan loppuvaiheet

 

Visuveden oluttehdas oli jatkuvasti kunnan raittiusväen silmätikkuna. Raittiusväen aloitteesta kunta teki useita päätöksiä, jotka vaikeuttivat tehtaan liiketoimia. Kunnan aloitteesta määräsi läänin kuvernööri supistettavaksi oluen myyntiä erityisesti markkinoiden aikana.

 

Niinpä tehdasta yritettiin vuokrata ulkopuoliselle yrittäjälle:

 

Vuokralle tarjotaan:

Herrat oluenpanijat!

Wisuweden olutpanimo Ruoveden pitäjässä vuokrataan, jos tehdään

hyväksyttäviä vuokratarjouksia ja tarjotaan vakuutta vuokraehtojen

täyttämisestä. Tarjoukset ovat lähetettävät tässä kuussa osotteella:

Ruovesi, A. Lindemanille

 

Uusi Suometar7.10.1901

 

Sopivaa vuokraajaa ei kuitenkaan löytynyt, joten toimintaa jatkettiin.

 

Vuoden 1905 suurlakon aikaan Visuveden Oluttehdas joutui vaikeuksiin. Marraskuun viidentenä päivänä pidetty suuri kansalaiskokous päätti sulkea koko tehtaan seuraavasta päivästä alkaen.

 

Huomiota herättää, että tehtaan sulkemista ajoi voimakkaimmin Aimon isäntä Herman Aimo, joka aiemmin oli ollut itsekin yhtiön osakas. Seurauksena oli, ettei olutkuormia nähtykään yli viikkoon ja tehtaalle koitui seisokista huomattavat tappiot. Pian tilanne kuitenkin rauhoittui ja tehdas saattoi jatkaa toimintaansa normaaliin tapaan.

 

 

 

 

Vuonna 1909 oluen myynti ja ulosantaminen Visuveden Oluttehtaalta kiellettiin palvelusväen vapaaviikolla lokakuun 29. ja marraskuun 4.päivän väliseksi ajaksi.

 

Myös verojen korotukset vaikeuttivat tehtaan toimintamahdollisuuksia. Mallasvero nousi vuosina 1907-09 peräti kahdeksankertaiseksi. Vuonna 1913 otettiin käyttöön maltaiden kulutukseen perustuvan olutverojärjestelmän tilalle uusi verotusjärjestelmä, joka perustui mallasjuomien alkoholipitoisuuteen. Väkevä olut kuului luonnollisesti ylempään verotus- luokkaan

 

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua kielsi läänin kuvernööri tammikuussa 1915 väkevän oluen valmistamisen.

 

Vuoden 1917 valtalaki ulottui koskemaan panimoteollisuutta, sillä senaatin päätös määritteli sodan oloissa kielletyiksi alkoholijuomiksi kaikki yli kaksi tilavuusprosenttia alkoholia sisältävät mallasjuomat, Vahvat oluet kiellettiin ja olut rinnastettiin paloviinan rinnalle alkoholijuomaksi.

 

Nämä lakimuutokset heikensivät Oluttehtaan kannattavuutta huomattavasti, kuten tietysti myös kieltolain voimaantulo 1919. Toimintaa päätettiin jatkaa miedon oluen ja limonaatin valmistuksella. Se ei kuitenkaan osoittautunut kannattavaksi, joten 16.1.1922 pidetyssä yhtiökokouksessa toiminta päätettiin lopettaa.

 

Visuveden Oluttehdas joka on perustettu v. 1874

ja jossa valmistettiin ennen kieltolakia olutta ja

nykyään ns. mietoa olutta, lopettaa toimintansa.

 

Aamulehti7/2 1922

 

Luutosen, Lindemanin Alanderin jälkeen oli yhtiön osakkeita tullut perikuntien toimesta jonkin verran vapaille markkinoille. Elis Lahtisen vaimon Ilmin kuoleman jälkeen 1922 jäi Elis Lahtiselle perintönä 10 kpl tehtaan osakkeita. Nämä osakkeet riittivät Lahtisen valitsemiseen yhtiön johtokunnan varajäseneksi.

 

Vaikka oluttehdas oli jo tuolloin lopettanut toimintansa, oli sen osakkeiden arvo miltei kolminkertainen niiden nimellisarvoon verrattuna, johtuen yhtiön omistamasta Kaivoksen tilasta.

 

Lahtinen oli marraskuussa 1920 tehnyt Visuveden Oluttehdas Oy:n kanssa suuren metsäkaupan Kaivoksen tilan metsistä. Näin ollen hän tiesi metsien todellisen arvon. Tehtaan isännöitsijä Kaarlo Kauttu tiesi luonnollisesti myöskin yhtiön omistaman Kaivoksen tilan arvon ja alkoi Lahtisen tapaan kerätä lisää osakkeita itselleen. Kaivoksen maathan ulottuivat Kaivoksen talosta lähelle Majaojan pohjaa ja kanavalta Kannan- ja Huiharjua pitkin aina Köykänvuoreen saakka.

 

Maaliskuussa 1923 pidetyssä kokouksessa tuli Elis Lahtisesta yhtiön johtokunnan varsinainen jäsen. Samassa kokouksessa päätettiin yhtiö purkaa välittömästi ja velvoitettiin johtokunta asian vaatimiin toimiin.

 

 

 

 

 

Oluttehdas myytiin Unto Kautulle, jolle erotettiin Kaivoksen tilasta Mallasjuoma-niminen tila. Unto Kauttu puolestaan osuutensa Visuveden Höyryalus Oy:stä Elis Lahtiselle.

 

Yhtiön kiinteän omaisuuden jako aloitettiin sen jälkeen kun omaisuus oli osakejärjestelyin tasattu Kautunja Lahtisen . Kaivoksen maista muodostettiin kaksi uutta tilaa. Harjulan sai Kaarlo Kauttu Kaivoksen Elis Lahtinen.

 

 

 

 

Visuveden Juomatehdas Oy 1923 – 1925

 

Unto Kauttu päätti jatkaa tehtaan toimintaa. Hänen perustamansa uusi yhtiö Visuveden Juomatehdas Oyjatkoi edelleen miedon oluen ja limonaatin valmistuksella. Vuoteen 1925 tultaessa oli yhtiön tila jo sen verran huono, ettei se enää selvinnyt veloistaan.

 

Perjantaina toukokuun 28 päivänä kello 12 päivällä myydään Mallasjuomatehdas-niminen 0,0040 osalukuinen ja 0.0011 manttaalin veroinen lohkotila R.N:o 79, Ruoveden pitäjän Visuveden kylässä, tehdasrakennuksineen sekä Ylistalon perintötalosta vuokratulla maalla olevat Kuusela-nimiset rakennukset vuokraoikeuksineen sanotussa Visuveden kylässä. Kiinteistöhuutokaupan jälkeen myydään mallasjuomatehtaan koneisto,sekä muu irtaimisto, josta mainittakoon kaksi venettä, kassakaappi, pulloja, korkkia, säkkejä sekäpuhelinkone johtoineen.

 

Tampereella huhtikuun 24 päivänä 1926.

 

Huutokaupassa siirtyi oluttehtaan alue rakennuksineen kokonaan Elis Lahtisen hallintaan.

 

Vuonna 1928 yritti Lahtinen myydä tai vuokrata tehdasrakennusta perusteilla olevan Visuveden Osuusmeijerin käyttöön. Seiniin oli kuitenkin pinttynyt niin vahva maltaiden haju ja tilat olivat meijerin kannalta epätarkoituksenmukaiset, ettei niiden katsottu olevan meijerin käyttöön sopivan.

 

Meijeri rakennettiinkin sitten Santamäkeen vuonna 1930. Tehdasrakennus ja suuret kivikellarit purettiin vuonna 1933.

 

Lopuksi vielä uutinen vuodelta 1903, joka osoittaa ettei viinan ”trokaaminen” alaikäisisille ole pelkästään nykyajan ilmiö:

 

Elinkeino sekin – Wirtain Uurasten kylässä on eräs talon eläkemies ottanut elinkeinokseen wedätellä olutta Wisuweden Oluttehtaalta janoawille. Ensin kulkee mies pitkin kyliä keräten tilauksia, houkutellen kaswawia poikiakin kauppoihinsa, jotta paisuisi niin suuri kuorma kuin mahdollista. Tätä ammattia on hän harjoittanut jo wuosikausia, wedätellen herkkuaan aina naapuripitäjään asti. Oikein täytyy surkutella wanhusta, joka toinen jalka haudassa, toinen haudanpartaalla koettaa olla nuorison pahentajana – K.S

Tampereen Uutiset 08.09.1903

 

 

Myytävänä:

Julkisella vapaaehtoisella huutokaupalla, joka tiistaina ensi Marraskuun 10 päivänä k:lo 11 e. pp. Toimitetaan Kaivoksen kestikievaritalossa tämän Ruoveden pitäjän Visuveden kylässä, myydään Kaivoksen perillisten yhteisesti  omistama Kaivos-mminen 7/24 osamanttaalin perintötalo, joka on luonnon ihanalla paikalla sekä maantien ja joka päiväisen Iaivakulun läheisyydessä ja jossa löytyy kaksi auttavassa kunnossa olevaa asuinrakennusta, joissa on 14 tulisijaa. Talon pellot ovat kolmijakoisessa viljelyksessä ja niihin kylvetään keskimäärin 10 hl rukiita. Luonnon niittyä löytyy 11 ladon-alaa ja tekomaata runsaasti.Karjanlaidun ja kalavesi on hyvä: Eläimiä on pidetty 3 hevosta, 9 lypsylehmää ja 15 lammasta y.m. Metsää löytyy 12 1/2 cmtristä (5 tuumasta) ylöskäsin 10,472 mänty- ja 452 kuusitukkia. Torpat ja mäkituvat tuottavat vuosittain rahaa 140 markkaa, työhevosia 157 jalkapäivätyötä, yhden tynnyrin rukiita ja suoloja sekä 2 Leiv. Voita. Talossa tulee elätettäväksi yksi heikko mielinen poika sitä vastaan, että hänen osuutensa jääpi taloon. Huutokauppa tilaisuudessa on kauppasummasta heti suoritettava 5,000 markkaa ja lopusta suostutaan samassa tilaisuudessa. Myyjät pidättävät kaupanhyväksymisen suhteen yhden tunnin mietintöajan ja tarkemmat ehdot luetellaan huutokauppatilaisuudessa, josta täten yleisölle ilmoitetaan.

 

Ruovesi 18 26/10 97.

toimitusmies

J.F. Seikku

 

Tehtaan tuotanto- ja työntekijämäärät 1887 - 1921

 

Vuonna 1887 tehtaan toisen palon jälkeen, oli tehtaassa 6 työntekijää. Kolmannen palon jälkeen vuonna 1895 työntekijöitä oli 12, nousten huippuunsa vuonna 1906, jolloin työn- tekijöitä oli 21. Siitä työläisten määrä laski tasaisesti, ollen vuonna 1911 enää 7.

 

1916 nousi määrä vielä 16 työntekijään, pudoten sitten nopeasti, ollen tehtaan viimeisenä toimintavuotena 1921 enää 4.

 

Tuotantomäärien nousu oli tasaista. Vuoden 1887 tuotantomäärä oli 60 000 litraa, saavuttaen huippunsa vuonna 1906, jolloin tuotantomäärä oli 210 000 litraa. Vuonna 1921 määrä oli enää 40 000 litraa.

 

M-P.M.

2012

 

 

Lähteet: Jarmo Peltola: Näsijärveltä maailman markkinoille.

Ruoveden Kotiseutuyhdistyksen arkisto.

Kimmo Kontio: Ruoveden historia 1865-1939.

Sanomalehdet.

Ruoveden Joulu 1965; Ahto Luutonen: Visuveden Oluttehtaan vaiheita.

Ruoveden Joulu 1986; Antti Ylistalo: Visuveden Oluttehtaan satelliitti Ikaalisissa.

www.beerfinland.com

www.kolumbus.fi/niukahdus

Antti Saloniemi: Visuveden historia, käsikirjoitus 1991.

Jussi Kulla: Olutta & mennyttä 2015 ISBN 978-952-93-5406-1

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

24.08 | 21:48

Tervehdys ja kiitokset Visuvesi-pläjäyksestä! Istun oikealle viimeisenä Anja Valasjoen vieressä. Takana myös Liisa Koivunen. Muistan nimeltä monta muutakin.

...
23.08 | 05:41

Näsijärwi toimi hinaajana Muroleen alapuolella n. 10 vuoden ajan 1800-luvun lopulla. Sivustollamme ovat vain Visuveden vesillä seilanneet laivat.

...
16.08 | 13:07

Laivan moottori siirrettiin siis tuohon Näsijärvi alukseen. Laivan runko upotettiin Näsijärven rantaan. Ja on sielä vieläkin. Jäämässä tosin nyt täyttömaan alle

...
16.08 | 13:00

Listoiltanne puuttu Näsijärwi niminen puurunkoinen hinaaja. Se oli kai Tampere laivan sisar alus. Toimi puun uitossa 10 vuotta kunnes Näsijärvi korvasi sen.

...
Tykkäät tästä sivusta