Albumi
Kronikkaa
40‑vuotistaipaleelta.
Kirj.
Mauno Saarinen
Yhdeksäntoist´
sataa kuusi loppiaisna
tapahtui
erikoista näillä mailla.
Kansaa
kokoontui näät pirttiin Rantapusun
perustamaan
yhdistystä,
jonk´
miehuutta juhlimme tässä
Näin
alkuun läks´ , kiitos kolmen miehen sisun.
Lähteen
ja Niemisen harkinta -
joiden
toimi oli nahkojen parkinta -
oli
oikea, kun koolle kutsuivat tään kokouksen.
Vesanen
oli mies kolmas
jolla
järkeä myös oli pollas.
Hän
muistiin kirjoitti tään tapauksen.
Näin
yhdistys oli perustettu
ja
toimintaa sen selostettu
kansalle,
mut alkupääoma puuttui vallan tarkkaan
Vaan
kun joku kiersi hattu kouras
kansa
kukkaronsa avas
niin
ja tul´ rahastoa yli kuusi markkaa.
Puhuttiin
myös et´: oisi soma
kun
ois meillä tupa oma
missä
vapaa‑aikoina sais käydä lukemassa.
Siks´
hattu kulki vielä kerran
ohi
monen naisen, herran.
Tulos: kolmekymmentä viisi penniä lukutuvan perusta miskassaan.
Tään
kuulun loppiaisen jälkeen
huvitoimikunnan
työ tul´ kärkeen,
Ja
niinpä sitten aikaan saatiinkin jo ensimmäisnä
vuonna
iltamia
kahdeksat
ja
yhdet arpajaiset,
Näin
siitä huolimatta,
et
huvitalo oli täällä, tuolla.
Toimittiin
näin vuotta kaksi.
Jopa
päästiin mahtavaksi.
Käytiin
alle oman kurkihirren vanhan.
Tontin
Ylistalon Antti antoi,
josta
vuodess´ vuokraa kantoi
ei
yhtään yli, eikä alle kahden markan.
Nyt ei
enää hätää mitään
kun jo
iltamia saatiin pitää
ilman
rasittavia lavastus hommia.
Näin
varmaan tuumittiin,
kun
vihkiäisissä näyteltiin
kappaletta:
"Varokaa pommia".
Tulot
oli huimanlaiset.
Ol´
iltamat vaikk´ minkälaiset,
niin
voittoa tul´ kymmenestä - viiteenkymmeneen markkaan
Ruutta
iltamista, Karhu näyttelyistä,
Kansanteattereista
ynnä muista,
vuokraa
kannettiin viisitoista markkaa tarkkaan.
Huvitoimikunta
tähän aikaan,
oli
etupäässä järven takaa.
Tarkemmin
sanottuna Laakan perukoilta
Luottamustoimia
muita
sai
henkilöt kyläkunnan hoitaa
esimerkiksi
Nieminen ja Vesanen
heiluttivat
puheenjohtajan nuijaa.
Mutila,
E. Vesanen,
Manu
Leino, S. Mäkinen,
toimivat
sihteereinä kansalaissotaan saakka.
Hoitajana
rahakirstun
R.
Mäkinen vain istui
vuotta
seitsemäntoista,
välill´
Korrella ol´ kolme vuotta tämä taakka.
Syttyi
veljessota julma
Tämä
oli paha pulma
yhdistyksellemme,
kuten pyrinnöille työväen koko maassa.
Kohtelua
kertoa ei saata,
mink´
sai osakseen jos oli toista maata,
mielipiteiltänsä,
kuin sekava valkobandiittien massa.
Heil´
yhdistyksen pöytäkirjat
oli
myrkkyä, sill´ arvon herrat
aikoinaan
olivat yhdistyksen toiminnassa myötä.
Nyt
vain muistin varassa
kerromme
tästä ajasta.
He
pöytäkirjat hävittivät, myös tehden muuta
pimeyden
työtä.
Mut
vähitellen viha lauhtui,
verenmaku
suusta haihtui.
Ketk´
eloon jäi, pääs´ kotiin vankiloista.
Tulevaisuuteen
luottanut ei kukaan
kun
ihanteet ol´ poljettu heilt´ lokaan,
kaikk´
tuntui yhdentekevältä näistä tovereista.
Loppiaisna
jälleen vuonna yhdeksäntoista
kokoontui
osa tovereista noista
pohtimaan,
jos kannattais viel´ yhdistystä herätellä henkiin.
Omaisuudelle
takavarikosta
päätettiin
hakea vapautusta.
Näin
toiminta alkoi jälleen,
mi
vajonnut ol´ lapsen kenkiin.
Puheenjohtajan
nuijan koppas
toveri
tunnettu: Haipon Siilas.
Eetu
Vesanen pyöritteli jälleen pännää.
Rahastoa
hoiteli edelleen
toveri
R. Mäkinen.
Kuinka
kauan jaksaa oli nähdä jännää.
Kun
remmiin astui Iloset,
oli
toisten tuumingit siloset.
He
yhdistyksen järjestivät perheyhtiön malliin.
Asiast´
kun äänestettiin
ja
tasapeli saavutettiin
niin
ratkaisuksi Kaapo säästi puheenjohtajan äänen kalliin.
A.
Ilonen myös heilutteli
nuijaa
kokouksis vuoden tovin.
Mut
isä‑Kaapo johti seitsemän pitkää vuotta.
Sihteerit
vain vuorotteli
useimmin,
sill´ heitä oli
Ida
Vesanen, V. Koivunen, V. Nieminen ja V. Ranta
Varat
oli varmassa tallessa
toveri
Mäkisen hallussa
sill´
joka markan kohtalo hänen tietää täytyi.
Ken
yhdistyksen hommissa
oli
rahan tarpeessa,
niin
kuitin täytyi esittää, sit´ vasta apu löytyi.
Huvitoimikunnan
puolta
Eemil
Keinonen sai huoltaa.
Sill´
alalla hän myös ohi ajoi monen.
Jos
Seuralla pikkujoulussa
ajoi
pukki autolla,
niin
tälle talolle jo sitt´ toi lentokone.
Myös
Ilosten men aika ohi,
jota vielä
jäsen moni
varttuneempi
myhäellen muisteleepi.
Raittinen
nyt nuijaan tarttui
sihteereitä
paljon karttui.
Nieminen,
Kulmala, A. ja L. Ranta sekä Mäkinen Jooseppi.
Nyt
yhdistys työns´ rahaston
hoitoon
Lahja Haaviston.
Hän
pitikin sitä virkaa neljä vuotta
sit´
vuoro Alex Salmisen
oli
ottaa rahat povelle,
jotka
vuoden päästä antoi Raittiselle suotta.
Kas
jälleen joutui Salminen
rahakirstusta
vastuuseen
kun
tuli aika vuosikokouksen.
Siit´
vapautuksen vast´ hän sai
kun
Iivari Groth tul´ näille main,
joka kauppiaana
omasi myös tilinpitotottumuksen.
Viel´
puheenjohtajakin kerran vaihtui
ja
niinpä viimein toimeen tarttui
mies,
jok´ ei nuijan varrest´ hellitäkään suotta.
Puheenjohtajamme
nykyinen
Lahja
Haavisto on sen kykyinen
ett´
ihme ei vaikk´toimi säilynyt onkin hällä
seitsemäntoista
vuotta.
Meinaamme
unhoittaa nyt vallan
veljekset
Martti ja Lahja Rannan
ja
heidän mukanaan myös Toimi Koskisen.
Huvitoimikuntana
näät oli
tää
kolmikko yksin pitkän tovin
Naisia
kun vokotettua saivat mukaan, pääsivät
näyttelemään.
Taiteen
ystävä jos lienet
niin
sanomattakin sä tiennet
minkä
päivätyön on tehneet veljekset Rannan nää.
Mut´
heidän ansions´ ei yksin
näyttämöllä
tehdyksi
riitä,
mit ovat toimineet hyväksi yhdistyksen tään.
Sihteerin
tuot tarkkaa tointa
sai Lahja
monet vuodet hoitaa
Kai
hoitais vieläkin, jos paikkakunnalt´muuttanut
ei
ois.
Nyt
Martti tilallensa astuu
ja
pöytäkirjan pidos vastuu
on
hällä parhaillaankin, ei hevin siirtyne se pois.
Katsellaanpas
vielä kerran
hoidos
kuinka monen kerran
rahasto
on ollut, kun Iivar Groth sen luovutti
Hält´
Salminen sen jälleen otti
Nyt
seuras neljän vuoden potti
jonk´
jälkeen Ruottis‑Olli tilikirjaa kirjoitti.
Tietysti
myös Lahja Ranta
vastuuta
rahastonhoitajan sai kantaa.
Ja
sitten pääsemmekin jo vaihtoon viimeiseen.
Salmiselle
vielä kerran
kuin
monennen sen tietää herra
tää
toimi joutui, jot´ hän hoitaa nytkin tyyliin
Mäkisen.
On
taka‑askel otettava pitkänlainen
kun
kertomatta jäänyt on vainen
aikakaus,
jolloin vahtimestarina oli Rannan Martti
hän
silloin oli ylikuormitettu
tehtävillä,
mut yhdistyksen etu
ei
sallinut miehen missään panna hanttiin.
Hälle
pelastukseks´ saapui Ruottiset
Nähdäänkö
koskaan heidän vertaiset
yhdistyksemme
pyrinnöitä ohjaamassa.
He
näytelmää monta
pitkää,
verratonta
toivat
ramppivaloon, kyll´ silloin paisui kassa.
Ollille
ei kiiru koskaan
kaupass´
tullut, vaikka hoksaa
eukkoin
olevan kuin hiilill´ tulisilla.
Mut´
räikkee Puavonen kun ehti
jopa
siinä liike tehtiin,
mies
oli jokapaikasta kuin vieterillä.
Jos
näyttämöltä jotain puuttui
Olli
timpermanniksi muuttui
heti,
kun yleisöltä sulki kaupan ovet.
Näin
syntyi pöydät, kirjastot
laiskanlinnat,
oviverhot,
ja
Ollilt´ hupaisasti kului illat monet.
Jos
laulut toisille ei menneet päähän
ei
Tyyne silti tullut jäähän,
vaan
lauloi niin kauan kuin ääni kesti.
Ei
ihme, vaik´ Ruottisista puheen ollen,
kuulee
lausuttavan ponnen:
"Siinä
oli pari, oli totisesti".
Saapui
sota julma sitten
aika
murheen, kyynelitten.
Täst´
yhdistyksen historiassa ei mainittavaa muuta
kun
kirjeenvaihto hoidettiin
verot
tarkkaan maksettiin.
Näist´
kotiinjääneet piti hyvää huolta.
Viimein
päättyi sota tääkin
Toiminta
yhdistyksemme nyt jääkin
niskoille
toverin puuhakkaan Jaakko Pöyhölän.
Niinpä
sitten kylän väki
aina
tutun pyörän näki
liikkeellä,
pyhisin ja iltaisin töiden jälkeen
hätäisesti
syötyä.
Touhu
tuo ei hukkaan mennyt
sill´
rahaa rutkasti on tullut
kassaan,
aikana vuoden äsken päättyneen.
Ei
ihme, jos kyläll´ kuuli fraasin
"Taas
työväentalolla on ne Pöyhölän tanssit"
Näin
kateus saa lausuun ihmisen.
Kertomatta
jäänyt on viel´ tässä
kommelluksista
näytelmissä,
joit´
pitkän ajan mittaan ei voi välttää
niist´
mainitsen esimerkin vuoksi
nyt
lopuks´ tapausta kaksi
siinä
toivos, et´ ne tät´ kuivaa tilastoa
täyttää.
Kun
"Laittomuuden aikaa" näyteltiin
ja siin´
kovasti viinaa keitettiin
niin
alkoi yleisö tuntea olonsa tukalaksi
kovin,
silmät
vuoti vettä
yskiä
sai niin, että;
kas
Keinosella oli padan alla tervaksista
tuli.
Kerran
hukkui oven reikä
Toimilta,
sit´ löydy eipä,
vaikk´
kuinka usein seinä viertä kulki
ja
toiset näyttämöllä oottaa
miss´
kummassa se Toimi lootraa,
kunnes
nurkasta hän viimein itseänsä
esiin
tunki.
On
loppiainen jälleen neljäkymment´ kuusi
ja
toiminnassamme myös kurssi uusi
kun
vietämme juhlaa yhdistyksemme
miehuuden
entistä
ripeämmin jatkakaamme
tätä
opettavaa joukkotoimintaamme
vai
mitä mieltä on huvitoimikunnan
päänä Toivo Koivunen.
Miell´
tekis´ toverit kaikk´ esitellä
ja
ansionsa tarkkaan eritellä
jotk´
ovat olleet, tahi vielä ovat yhdistyk-
sen toiminnassa myötä.
Mut´
siitä tulisi niin pitkä juttu
ett´
alkais kuulua kuiske tuttu
voi
kun tuo likka paasaa kaiken yötä.
Siis
jääköön tämä värssy viimeiseksi
kiiruusti
lausunkin viel´ siksi:
ett´
yhteisymmärrys on erikoinen
jäsenistömme
keskuudessa.
Näin
myös jatkuvasti ollaan
vaikeuksiakin
vaikka tulkoon
ne
yhdes´ voitamme yhdistyksen
viisikymmenvuotiskauden
alkaessa.
- - - - - -
Uudelleen
kirjoittanut Visuvedellä 2/5.1998
Visuveden
Työväenyhdistys Kehitys r.y.
siht.
Erkki Järvinen
Uusimmat kommentit